Euroopan unionissa vuonna 2004 luotu hiilidioksidin päästökauppa ei ole onnistunut pysäyttämään ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden nousua. Pitoisuus oli 378 ppm (miljoonasosaa) vuonna 2004. Tänään se on tasolla 425 ppm.
Emme onnistuneet pysäyttämään fossiilisen hiilidioksidin päästöjä. Vanhahtava sana päästö on sellaisenaan jo ahdistava nykyaikaiselle taloudelle. Ikään kuin hiilidioksidi pääsisi meiltä auttamattomasti karkuun.
Ilmastonmuutoksen hillinnässä tarvitaan fossiilipolttoaineiden päästösakotusta monipuolisempia, käytännössä maanläheisempiä menetelmiä.
Lähimpänä ruohonjuuritasoa on biohiili. Se on räätälöity muunnos esi-isiemme tuntemista tervahaudan sysistä eli puuhiilestä. Biohiili on peltoon kynnettävää jauhettua puuhiiltä, mikä on paahdettu sellaiseksi, että maan mikrobit eivät pääse siihen käsiksi. Biohiili ei kompostoidu vaan säilyy maassa kivihiilen tavoin. Biohiili tekee peltoon pysyvän hiilen nieluvaraston.
Toinen hiilen varastoinnin mahdollisuus on maapallon metsättömien ja asumattomien maiden metsittäminen. Mittavin mahdollisuus on Sahara. Sen metsittämisen suurin haaste on puiden kastelu. Mutta voihan vettäkin pumpata valtamerestä autiomaahan, jos fossiiliöljyä voi pumpata autiomaasta meren rannan satamiin.
Ennen kastelua merivedestä on tietysti poistettava suola. Se hallitaan jo, käänteisosmoosilla tai uudemman keksinnön grafeenisuodattimella. Veden pumppaaminen ja suolan poisto tarvitsevat energiaa. Sen voi luoda aurinkopaneeleilla. Mutta aurinkoahan Saharassa riittää.
Saharan aukko oli metsittymässä tuhansia vuosia sitten, mutta silloinen ilmaston muutos käänsi tuulet kuiviksi. Sahara autioitui. Saharan aukon uudelleen metsitykseen, ilmastometsitykseen, tehtiin vuonna 2014 Suomesta aloite YK:lle. Hanke ei silloin vielä käynnistynyt.
Ilmakehämme puhdistaminen hiilidioksidista tarvitsee puita paljon ja niiden istuttamista pian. Saharassa ei ole metsittämisen alkuvaiheessa riittävästi väkeä. Hankkeen voisi käynnistää YK:n perinteisen kehitysavun asemesta YK:n 2020-luvun ilmastoapuna. Mukaan liittyisivät ensin kehitysavun tapaan Saharan maiden hallinnot sekä virkamiehet ja lopulta pienviljelijät.
Saharan aukon voisi metsittää YK:n yhteismetsänä. Metsityttyään alue jaettaisiin ja luovutettaisiin kansallisiksi yhteismetsiksi ja lopulta metsäalueille muuttaneiden pienviljelijöiden yhteismetsiksi.
YK:n yhteismetsän kuten myös myöhemmin jaettavien yhteismetsien perustamiseen ja hallinnointiin Suomella on annettavaa. Mittavimmat kokemukset löytyvät Kuusamon yhteismetsästä.
Ilmastometsitykseen on luontevaa liittää myös biohiili. Sen valmistusta voisimme opettaa tropiikin kuivien maiden asukkaille.
Saharan aukon metsittämisellä voisimme kääntää koko maapallon ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuden laskuun.
Köyhiin maihin 1900-luvulla antamamme kehitysapu on huolestuttavasti hiipunut. Eiköhän sitä olisi jo aika jatkaa ilmastoapuna.
Veli Pohjonen
No comments:
Post a Comment