Huoltovarmuus oli edellisen kerran taloutemme ytimessä 1970-luvulla, Lähi-Idän öljykriisien seurauksena. Saimme enimmillään kaikesta energiastamme 61 prosenttia öljystä, ulkomailta tuodusta. Se huoletti.
Huoltovarmuuden puolesta alkoi puhua professori Olavi Huikari. Maa- ja metsätalousministeri Johannes Virolainen asetti 1978 aiheeseen energiametsätoimikunnan. Huikarin vetämänä sen tuli selvittää miten korvata ulkomaista öljyä uudentyyppisellä metsäenergialla lämmön ja sähkön tuotannossa.
Toimikunta jakoi metsäenergian kolmeen osioon. Ensiksi, pienikokoisen ensiharvennuspuun sekä hakkuutähteen korjuu energiaksi tulisi kehittää talousmetsien metsänhoidolliseksi toimeksi. Metsähakkeen vuosituotannon mahdollisuudeksi laskettiin 20 miljoonaa kiintokuutiota vuodessa. Tästä tavoitteesta on saavutettu nyt puolet.
Toiseksi, hieskoivun viljelyä ja kasvatusta energiapuuksi tulisi kehittää metsäojitetuilla alueilla. Lämpöhakkeen tuottajana hieskoivulle sopii keskipitkä kiertoaika, 20-30 vuotta. Sopivaa aluetta laskettiin olevan maassamme yhteensä 750 000 hehtaaria.
Kolmanneksi, lyhyen kierron pajun (3-5 vuoden korjuuvälein) energiaviljelyä esitettiin kehitettäväksi joutomaan pelloille ja turvesuon pohjille. Energiahakkeen tuotanto nähtiin luontevaksi jatkumoksi jo silloin väliaikaiseksi lasketulle energiaturpeen tuotannolle.
Energiametsätoimikunta jätti mietintönsä 1981. Suositukset toteutuivat kuitenkin vain osittain. Öljyn maailmanhinta laski Lähi-Idän silloisten sotien hiivuttua. Energiamme huoltovarmuus ei ollut enää päivittäinen uutisaihe. Tänään se taas on, Ukrainan ja Lähi-Idän nykyisten sotien seurauksena.
Meillä on taimikonhoidon ja ensiharvennuksen rästejä miljoona hehtaaria. Alueet ovat huoltovarmuutemme energiavarastoja. Pienpuu on välittömäsi korjattavissa energiahakkeeksi voimaloihin. Toki hakeharvesterien kehittämistä tarvitaan edelleen.
Hieskoivun viljely on ollut unohduksissa. Pajun energiaviljelyä on kehitetty 1970-luvulta lähtien. Vuonna 2023 viljelmiä oli kuitenkin vain luokkaa 50 hehtaaria.
Huoltovarmuuden laskelmia energiapajulle on tehty kokonaispinta-alalle 300 000 ha. Se vastaa Suomen ympäristöhoidon peltojen, turvesuon jättömaiden, joutomaan peltojen ja osin nykyään raivioiksi laskettavien peltomaiden kokonaisalaa.
Ilman metsiä meillä ei ole taattua energian huoltovarmuutta. Tämä ymmärrettiin metsäntutkimuksessa jo 40 vuotta sitten. Energiametsätoimikunnan varhaiset suositukset olisi syytä ottaa uuteen harkintaan.
Veli Pohjonen
No comments:
Post a Comment