KIUSALLISTEN jätteiden kierrätys on 2020-luvulla kasvava ongelma. Jäteveden laitokset kyllä tehostuvat. Mutta mitä puhtaampana saamme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna.
Jäteliete voi sisältää ihmiselle kiusallisia aineksia, niin myrkyllisinä alkuaineina kuin kiusallisina bakteereina. Lietteen levitys ruoan tuotannon pelloille ei ole enää ratkaisu.
Biomassan energiakäyttö lisääntyy.
Hakevoimaloista tulee yhä enemmän tuhkaa. Tuhka on erinomainen lannoite. Mutta usein se sisältää niin paljon kadmiumia, että tuhkaa ei voi levittää ruoan ja rehun tuotannossa olevaan peltoon. Tällainen tuhka ei sovellu luonnonmetsiinkään, jotka tuottavat meille marjoja, sieniä ja riistaa.
RUOAN tuotannosta sekä karjatalouden ketjusta tulevia maatalouden päästöjä ei ole saatu pysähtymään.
Vuonna 2008 mietintönsä jättänyt maa- ja metsätalousministeriön työryhmä esitti ongelmaan ratkaisua. Osa ravinnepäästöjen suhteen ongelmallisimmista peltolohkoista ”ostettaisiin” pois korkeaan ruoka- tai rehusatoon tähtäävästä viljelystä. Niille lohkoille tulisi laajaperäisempi, ravinnepäästöt pysäyttävä ympäristötavoite.
Tarvitsemme nyt ravinnevuodon ja bakteerien pysäyttämiseen uuden maaluokan, nielupeltojen maaluokan.
Nielupellot varastoivat alkuaineita. Maailmanlaajuisesti niistä eniten huomiota saa tänään hiili. Kansallisesti ja paikallisesti tärkeitä ovat myös fosfori ja typpi.
Nielupellot kasvatettaisiin yhteiskuntien tuottamilla ravinnepitoisilla jätteillä. Nielupelloilla ei tuotettaisi ruokaa eikä rehua. Nielupellot tuottaisivat vain energiaa, tyypillisesti lyhytkiertopuuta hakevoimaloihin.
NIELUPELLOT viljeltäisiin lehtipuilla niin tiheinä, että ne eivät kasva marjoja ja sieniä poimittavaksi asti.
Mitä tiheämmässä puu kasvavat, sitä enemmän maahan tulee kariketta. Karike muuntaa lietteen humukseksi. Hienojuuret vahvistavat kasvuaan. Maaperän hiilinielu vahvistuu.
Samalla juurten sieniyhteisö monipuolistuu. Ravinteiden ja haitallisten alkuaineiden ekologinen haravointi lehtipuihin tehostuu.
NIELUPELTOJEN maaluokka tulisi vakinaistaa maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön säännöksin niin, että maaluokka saisi oman kohtelunsa EU:n ja kansallisessa ympäristö-, maatalous- ja energiapolitiikassa.
Nielupelloilla hoidettaisiin myös ravinnepäästöiltään ongelmalliset ”valumilta pois ostettavat” peltolohkot. Näin nämä pellot pysyisivät kuitenkin maatilojen tuotannossa.
Viljelijä sitoutuisi säilyttämään nielupellot tässä maaluokassa vähintään määräajan, esimerkiksi 20 vuotta. Sinä aikana nielupeltoja ei siirrettäisi ruoan tai rehun tuotantoon eikä viljeltäisi luonnonmetsäksi.
OMA maaluokka vahvistaisi kiertotalouttamme. Se vahvistaisi myös maa- ja metsätalouttamme eri puolilla Suomea.
Nieluviljely ekologisena haravana, ravinnevuodon pysäyttäjänä ja ravinteiden kierrättäjänä on verraten pitkällä Ruotsissa ja Tanskassa. Voimme heti siirtää tämän tietotaidon viljelijöillemme.
Nieluviljelyn nopeita käytännön kokeiluhankkeita Suomessa silti tarvitaan.
Veli Pohjonen
Suomenmaa. Mielipide. 29.12.2020.
No comments:
Post a Comment