Energiapuun tuotanto ei ollut 2010-luvulla metsänkasvattajalle kannattavaa. Maailmanmarkkinoilla halpa kivihiili ja EU:n haparoiva hiilidioksidin päästökauppa varmistivat, että emme luopuneetkaan kivihiilen ajoissa.
2000-luvulla energiapuusta maksettiin ajoittain nykyistä paremmin. Puun tuottaja saattoi kilpailuttaa myykö tien varren puupinonsa sähköä ja kaukolämpöä tuottavalle voimalalle vai myykö pinonsa normaaliin tapaan sellutehtaalle.
Energiapuun kauppa seuraa talouslaskennan varjohintaa. Tässä tapauksessa se kertoo mikä on ylin kuutiohinta minkä voimala haluaa maksaa tienvarteen pinotusta pienpuusta, jotta siitä saatava energia on hinnaltaan hivenen alle kivihiilen energian hinnan. Varjohintaa peilataan puun määrältään merkittävimmän vaihtoehdon eli männyn kuitupuun tienvarsihintaan (hankintahintaan).
Energiapuun varjohinta on kahden osan summa. Perusosa tulee kivihiilen satamahinnasta maailmalla. Lisäosa tulee hiilidioksidin päästömaksusta.
Alimmillaan energiapuun varjohinta oli vuoden 2016 helmikuussa 17 eurossa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus oli 13 euroa ja päästömaksun osuus neljä euroa. Samaan aikaan sellutehtaat maksoivat puusta selvästi enemmän. Mäntykuidusta sai tienvarressa 27,6 euroa kiintokuutiolta. Voimalan ei kannattanut tähän hintaan energiapuuta ostaa.
Tilanne alkoi muuttua 2010-luvun lopulla. Koronakriisi aiheutti hetkellisen päästöpörssin sekaannuksen, mutta tämän vuoden lopulla sekä kivihiilen maailmanhinta että hiilidioksidin päästömaksu ovat markkinoilla taas nousseet.
Energiapuun varjohinta on joulukuun alussa 36 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus on 15 ja päästömaksun 21 euroa. Nyt ilmastoystävällisyyteen pyrkivän voimalan kannattaisi ostaa halvempaa tienvarsipuuta kalliimman kivihiilen sijasta.
Mäntykuidun tienvarsihinta on aavistanut muutoksen. Sekin on vuoden lopulla hienoisessa nousussa. Joulukuun alussa mäntykuidusta maksettiin koko Suomessa keskimäärin 31,8 euroa kiintokuutiolta.
Energiapuun varjohinnan nousu seurasi Pariisin 2015 ilmastokokouksen jälkeistä ajattelua. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä halutaan lopultakin päästä eroon. Näkyvimmin nousun puolesta on puhunut ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloisestaan kolminkertaiseksi.
Päästömaksu seurasi Macronin polkua. Joulukuun alussa hiilidioksidin tonnin hinta oli 30 euroa. Se on noussut jo nelinkertaiseksi Macronin kokoukseen verrattuna.
Varjohinnan nousulla on seuraamuksensa Suomen puumarkkinoille. Esimerkiksi pitkään kivihiileen uskoneet etelärannikon voimalat ovat jo korvaamassa kivihiiltä metsähakkeella tai puusta puristetulla pelletillä. Energiapuuta etelärannikon seutu tarvitsee paljon.
Metsänkasvattajat tykästyvät energiapuun varjohinnan nousuun. Edessä on hakkeeksi menevän pienpuun, oksien, latvusten ja kantomassan paranevat markkinat.
VELI POHJONEN
Merikarvia-lehti. Mielipide. 9.12.2020
No comments:
Post a Comment