Riutuvaa maataloutemme tulisi elvyttää

Neljännesvuosisadan aikana maataloutemme on riutunut. Sen huomaa etenkin kun matkaa Itä- ja Pohjois-Suomen karjatalouden alueilla. Maisemassa on joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja.

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi 150 vuotta sitten. Kaskiajasta alkanut peltojen yksipuolinen viljatalous muuttui enemmän nurmitaloudeksi. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen karjatalous eteni Venäjän viennin tuottoisaksi osaksi. Vienti kuitenkin pysähtyi kolmeen kertaan: neuvostojoukkojen otettua tsaarilta vallan 1917, talvisodan puhjettua 1939 ja Venäjän vallattua Krimin niemimaan 2014.

Tuorein, Krimin kriisi lamaannutti maatalouttamme tavalla mihin emme osanneet etukäteen varautua. Emme pysty kriisin päättymistä ennakoimaan.

Riutuva maataloutemme tulisi elvyttää. 2020-luvun vaihtoehdot ovat energiassa, ympäristössä ja ilmastossa.

Maatalous on aina tuottanut vihreää biomassaa. Nyt viljeltyä biomassaa tarvitaan ilmastolle ystävällisen biopolttonesteen laitoksiin.

Bioetanoli on 1970-luvulla kehitetyn energiaviljelyn näkyvin tuote. Alkusysäys tuli öljykriiseistä. Kehitystyötä tarvittiin silti 30 vuotta, ennen kuin maailmantalous otti energiaviljelyn tosissaan. Se tapahtui 2005, kun bioetanoli pääsi Chicagon pörssiin.

Meillä energiaviljelyn ensimmäinen kokeilu järjestettiin Perä-Pohjolan koeasemalla 1973. Biomassan tuottoa vertailtiin lyhytkiertoviljelyn puulajeilla paju, harmaaleppä ja hybridihaapa. Parhaiten kasvoi siperialaisperäinen vesipaju.

Seuraavaksi tutkimus kävi läpi kaikki biomassakasvit, mistä autojen alkoholia voi tislata. Harkinnassa olivat lyhytkiertopuiden lisäksi sokerijuurikas, rypsi, peruna, vehnä, ohra, viljan olki ja ruokohelpi.

Maailman bioetanoli tislataan nyt pääosin kahdesta energiaviljelyn kasvista: maissista ja sokeriruo’osta. Vahvimpia alkutuottajia ovat USA:n viljelijät, maissilla. Kakkonen on Brasilia, sokeriruo’olla. EU on etanolin tuottajista kolmantena.

Energiaviljely etenee maailmalla. Suomessa kehitys mataa alkuvaiheessaan. Kouvolaan suunniteltu, oljen sopimustuotantoon perustuva etanolin laitos oli vähällä toteutua. Vuoden 2017 puolivälissä kiinalaiset rahoittajat vetäytyivät hankkeesta.

Sieviin on 2010-luvun ajan suunniteltu ruokohelpeen ja lehtipuun hakkeeseen perustuvaa Scanchips etanolin laitosta. Hanke on monimutkaisen suunnitteluketjunsa loppusuoralla.

Lieksassa vuonna 2020 käynnistyvä Green Fuel Nordic bioöljyn tehdas käyttää raaka-aineenaan biorankaa, haketta ja sahanpurua. Energiaviljelyn tutkimus on jo antanut viitteen siitä, että bioranka tulee edullisemmaksi viljelemällä kuin keräilemällä.

Kertaluokkaa suurempi on Kemiin suunniteltu Kaidin biopolttonesteen laitos. Se käyttää raaka-aineenaan paitsi energiapuuta myös metsäteollisuuden sivuvirtoja. Kaidin lopputuotteesta bioetanolin osuus on 25 ja biodieselin 75 prosenttia.

Lyhyen kierron lehtipuiden viljely tuo raaka-ainetta selluteollisuuden kanssa kilpaileville biojalostamoille. Raaka-aineen viljellystä vaihtoehdosta voi tulla kynnyskysymys biopolttonesteen tehtaille, kun huoli luonnonmetsiemme puun riittävyydestä syvenee.

Biopolttonesteen laitokset voivat ottaa oppia sokeriteollisuuden syntymisestä maahamme. Se perustui yhteistyöhön viljelijöiden ja tehtaiden välillä. Sopimusviljelijät takasivat ammattitaidollaan sokerijuurikkaan tuotannon. Tehtaat takasivat viljelmille satoisimmat lajikkeet ja ulkomailla kokeillut viljelymenetelmät ja -koneet.

Myös energiaviljely olisi luontevin aloittaa sopimusviljelynä. Se elvyttäisi maatalouttamme.

VELI POHJONEN

Suomenmaa. Mielipide. 28.6.2019