Metsä tuuhettuu

Suositun kansanlaulumme Karjalan kunnailla sanoittaja Valter Juva tuli antaneeksi jo 1902 vihjeen tulevien vuosikymmenten metsäkiistelyihin. Sanoituksessaan hän totesi, että ”jo Karjalan koivikot tuuhettuu”.

Tänään kinaamme siitä voiko metsiemme hakkuu jatkua nykyisellä tasollaan 72,4 miljoona kuutiota (vuonna 2017) vai voimmeko nostaa hakkuut tasolle 80. Tai pitäisikö meidän äärimmäisessä tapauksessa vähentää hakkuita 60 miljoonaan kuutioon vuodessa.

Metsäntutkimuksen tuorein kasvulukema on 107 miljoonaa kuutiota vuodessa. Tämän mukaan voimme nostaa hakkuut 80 miljoonaan kuutioon. Kun lisäämme tähän puuston vuotuisen luontaisen lahoaman, noin 15 miljoonaa kuutiota, koko poistuma nousee tasolle 95. Pelivaraa on vielä yli 10 miljoonaa kuutiota.

Hakkuiden ja metsänkasvun suhteesta kiisteltiin jo 1970-luvulla. Hienopaperin tehtaat tarvitsivat lisää tasalaatuisen kuidun raaka-ainetta. Metsäntutkimuslaitos ja metsäteollisuus käynnistivät yhdessä viljelyhankkeen nimeltään Suomen nopeakasvuisimmat metsät.

Ykköspuuksi nousi jalostettu ja täsmäviljelty lyhyen kuidun rauduskoivu. Näyttävimmät viljelmät perusti Enso-Gutzeit yhtiö Imatran tehtaansa ympäristöön. 1900-luvun lopussa alueella matkaava saattoi ihailla tuuheina kasvavia Karjalan koivikoita.

Pohjois-Suomen suometsissä lupaavinta lyhytkiertoviljelyn lehtipuuta odotettiin hieskoivusta. Sen viljelymenetelmiä tutkittiin ja kehitettiin kymmeniä vuosia taannoisilla Muhoksen ja Kannuksen metsäkoeasemilla. Hieskoivu on myös helpoimmin viljeltävä puulaji entisille turvesuon pohjille.

2000-luvun puolella tarve lyhytkuituiselle koivulle hiipui, kun tietokoneiden yleistyminen sekoitti paperin markkinat. Metsäteollisuutemme painopiste siirtyi pitkäkuituiseen, havupuista peräisin olevaan selluun ja kansainvälisen verkkokaupan vaatimaan lujaan pakkauskartonkiin.

Lisää pitkäkuituista havupuuta tarvitaan kaikkiin uusiin biotuotetehtaisiin, ainakin Kemiin, Kemijärvelle, Kainuuseen (Paltamoon) ja Kuopioon. Männyn ja kuusen kasvut eivät niille kaikille enää riittäne. Luontaiset havupuumme tarvitsevat rinnalleen ulkomailta valittuja ja edelleen jalostettuja kovemman kasvun havupuita.

Metsänviljelytieteellä on tähän jo valinta. Eri puolilla maatamme, Rovaniemen Kivaloa myöten on koekasvatettu 50-70 vuoden ajan pohjoiselta pallonpuoliskolta kerättyjä havupuita.

Lupaavimmat, kotimaista mäntyä ja kuusta nopeammin kasvavat havupuut ovat kanadalainen kontortamänty ja siperianlehtikuusi. Lumituhoille herkempi kontortamänty sopisi paremmin Pohjanlahden rannikkometsiin. Lumituhoja parhaiten kestävä lehtikuusi sopii taas parhaiten Itä-Suomen ja Koillismaan tykkyalueille.

Ottamalla pitkään kehitetyt metsänviljelyn tutkimustuloksemme käyttöön voimme jatkaa kohenevan metsänkasvun tiellä. Kunhan metsämme tuuhettuu, huoli puun riittävyydestä hiipuu.

Viljelyn ykkössijalla ovat tänään selluteollisuuden hamuavat havupuut. Kun ilmaston muutoksen torjunta etenee, kun metsätilat pääsevät mukaan hiilipörssiin, myös tuuheiksi kasvavat lehtipuut palaavat metsänviljelyymme. Puun tarve on joka tapauksessa niin suuri, että viljelyn tulee käynnistyä välittömästi.

VELI POHJONEN

Iijokiseutu. Mielipide. 19.6.2019.