1760-luvulla Alavetelin kappalainen Antti Chydenius esitteli teoriansa kansakunnan vaurauden ketjusta. Hänen mukaansa se alkaa kotimaisten raaka-aineiden tuotannosta, jatkuu jalostamisena ja ketjun loppupäässä on tuotteen vienti.
Chydenius ehdotti, että silloin erikoisen metsätuotteemme, tervan ulkomaankauppa tulisi vapauttaa Ruotsin vallan rajoitteista. Terva tulisi hyväksyä vientituotteeksi, aina Euroopan etelärajoja myöten.
Chydeniuksen ehdotus sai hyväksynnän. Vaurautta rupesi syntymään. Vientiterva, etenkin Englantiin päätynyt, sai kansantaloutemme nousuun 1700-luvun lopulla.
Toinen metsän tuote, sahatavara otti tervasta oppia ja ohitti sen viennissä 1830-luvulla. Paperi ohitti puolestaan sahatavaran 1930-luvulla.
Nämä kolme metsän vientituotetta ovat malleja vaurauden arvoketjusta. Ketju alkaa auringonsäteilystä. Se panee puuston kasvuun. Metsän perustuotanto jatkuu kasvukausi kerrallaan. Ja puuta säännöllisesti korjataan.
Metsän arvoketjut nostivat maamme vaurautta kaksisataa vuotta. Vielä 1950-luvulla vientimme oli yli 90-prosenttisesti lähtöisin metsästä.
1960-luvulla tapahtui käännös. Uudeksi vaurauden opiksi tuli kasvutalous. Sen mukaan kaiken mitä taloustieteilijä voi mitata, piti kasvaa määräprosentti vuosittain. Numeerisesti mitattavaa oli esimerkiksi kansalaisen jokapäiväinen kulutus.
Prosenttiautomaatin piti nostaa kansantaloutta. Nousun piti jakaa työllisyyttä ja edelleen vaurautta kaikille.
Kasvutalous sai voimansa halvasta öljystä. Se vauhditti kotimaisten, jokapäiväisten tuotteidemme valmistusta ja kauppaa. Prosenttiautomaatin uskottiin tuottavan niin hyvin, että ulkomaista öljyä saattoi ostaa rajattomasti. Öljyn hupenemista ei pelätty ja sen hintakin povattiin vakaaksi.
Vastoin ennusteita öljyn hinta nousi 1970-luvulla yhdeksänkertaiseksi. Se sysäsi ei-öljymaiden kansantaloudet muutokseen. Kasvutalouden perusta horjahti.
Tällä vuosituhannella taloutemme pohjaa ulkomaan velkaan. Valtionvelkaa otetaan vuodesta toiseen. Maksammeko samalla vanhempia velkojamme pois?
EU:lla on jäsenmaidensa velkaantumiseen rajoite. Valtionvelka ei saisi ylittää 60 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT).
Suomen valtionvelka on kasvanut vuodesta 2008. Huhtikuun alussa 2023 valtionvelkaa on 159 miljardia euroa. BKT-suhteessa olemme jo tasolla 56 prosenttia. Se huolestuttaa taloustieteilijöitä.
Meidän on syytä 2020-luvulla punnita taas kansakuntamme talouden vaihtoehtoja. Tulisiko meidän huomenna valita vientitalous, kasvutalous vai velkatalous?
Ehkäpä taloutemme valintoja tulisi tänään tarkastella enemmän vasten ulkomaan velkaa: lisäämmekö sitä, vai vähennämmekö sitä?
Antti Chydeniuksen mallin metsän arvoketjut vienteineen vähentäisivät huomista ulkomaan velkaa. Biotalous ei ole vielä löytänyt metsistämme kaikkia arvoketjuja, ei ole ehkä osannut etsiäkään. Jonkin tervaan verrattavan uuden ajan vientituotteen soisi nousevan kansantaloutemme ykköseksi 2030-luvulla.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment