Jo varhain 1760-luvulla Alavetelin kappalainen Antti Chydenius esitteli teoriansa kansakunnan vaurauden ketjusta. Hänen mukaansa ketju alkaa oman maan raaka-aineiden tuotannosta, jatkuu sen jalostamisena ja ketjun loppupäässä on tuotteen vienti.
Esimerkkinä Chydenius ehdotti, että Suomen erikoisen metsätuotteen, tervan ulkomaankauppa olisi vapautettava silloisista Ruotsin vallan rajoitteista. Terva tulisi hyväksyä suomalaiseksi vientituotteeksi, aina Euroopan etelärajoja myöten.
Kun Chydeniuksen ehdotusta seurattiin, Suomelle rupesi syntymään vaurautta. Vientiterva, etenkin Englantiin päätynyt, oli kansantaloutemme nousun perusta 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Sahatavara ohitti viennissä tervan 1830-luvulla. Paperi ohitti sahatavaran 1930-luvulla.
Kolme suomalaisen metsän tuotetta ovat malleja vaurauden arvoketjusta. Ketju alkaa itse asiassa auringonsäteilystä. Se panee puuston kasvuun. Metsän perustuotanto jatkuu kasvukausi kerrallaan. Ja puuta säännöllisesti korjataan.
Nämä metsän arvoketjut nostivat maamme vaurautta kaksisataa vuotta. Vielä 1950-luvulla vientimme oli yli 90-prosenttisesti lähtöisin metsästä.
1960-luvulla tapahtui käännös. Vaurauden uudeksi aatteeksi tuli eurooppalainen kasvutalous. Sen mukaan kaiken, mitä taloustieteilijä voi mitata, piti kasvaa määräprosentti vuosittain. Numeerisesti mitattavia olivat esimerkiksi kulutus, verotulot ja energian käyttö.
Tuotannon, kaupan ja kulutuksen kotimaisen prosenttiautomaatin piti nostaa kansantaloutta. Nousun piti jakaa työllisyyttä ja edelleen vaurautta kaikille.
Kasvutalous sai voimansa halvasta öljystä, mikä vauhditti teollisuuden tuotantoa. Prosenttiautomaatin uskottiin tuottavan niin hyvin, että ulkomaista öljyä saattoi ostaa rajattomasti. Öljyn hupenemista ei silloin pelätty ja sen hintakin povattiin vakaaksi.
Vastoin ennusteita öljyn hinta nousi 1970-luvulla yhdeksänkertaiseksi. Se sysäsi Euroopan kansantaloudet muutokseen, joka seuraavan sukupolven aikana murensi kasvutalouden perustan.
Tällä vuosituhannella kansantaloutemme pohjaa entistä enemmän velkatalouteen. Valtionvelkaa otetaan ulkomailta, vuodesta toiseen.
EU:lla on kuitenkin jäsenmaidensa velkaantumiseen rajoitteensa. Valtionvelka ei saisi ylittää 60 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT). Ennen sitä vanhemmat velat tulisi maksaa pois.
Suomen valtionvelka on kasvanut vuodesta 2008 saakka. Helmikuussa 2023 valtionvelkaa on 158 miljardia euroa. BKT-suhteessa olemme jo tasolla 56 prosenttia. Se huolestuttaa taloustieteilijöitä.
Etsimme taas kansakuntamme vaurauden alkulähdettä 2020-luvulla: vientitalous, kasvutalous vai velkatalous? Ehkäpä valintoja tulisi tänään tarkastella vain vasten ulkomaan velkaa: lisäämmekö sitä, vai vähennämmekö sitä.
Antti Chydeniuksen opettamat metsän arvoketjut vienteineen vähentäisivät nyt ulkomaan velkaa.
Biotalous ei ole vielä löytänyt metsistämme kaikkea, ei ehkä osannut etsiäkään.
VELI POHJONEN
Pieksämäen lehti. Mielipide. 18.4.2024
No comments:
Post a Comment