Metsätaloutemme on aina pohjannut eettiseen kestävyyteen

Kiistely metsätaloudesta jatkuu. Metsäojitus haluttaisiin kääntää vesittämisen, kosteikkojen suuntaan. Ikääntyneiden metsien hakkuita haluttaisiin rajoittaa. Metsäalueiden suojelu on saamassa yhä keskeisemmän roolin.

Suojelussa on kyse luonnon monipuolisuudesta. Emme halua harvinaisten lajien kuolevan sukupuuttoon. Tyyppiesimerkki on hömötiainen. Sen kanta on koko maan tasolla hiipumassa.

Luonnontieteilijät ovat lajien sukupuuttoa pohtineet jo vuosikymmeniä. Mikä on se prosentti maa-alueista, mikä takaa vaikkapa lintulajin säilymisen? Prosenttia sanotaan ekologiseksi marginaaliksi. 1970-luvulla ekologiseksi marginaaliksi arvioitiin yliopistopiireissä 15 prosenttia.

Aihe eteni kansainvälisiin kokouksiin. Ensimmäinen merkittävä kokous pidettiin 2014 Japanin maakunnassa Aichi. Siellä maa-alueiden suojelun prosentiksi sovittiin 17, vuoteen 2020 mennessä.

Aichin sopimus uusittiin 2022. Pidettiin kansainvälinen YK:n kokous Kanadan Montrealissa. Kokous antoi julkilausuman, mikä kutsuu kaikkia valtioita suojelemaan 30 prosenttia maa-alueistaan vuoteen 2030 mennessä. 

Sovituilla suojelun tavoitteella on kullekin kansakunnalle kauaskantoinen kääntöpuolensa. Kun olemme suojelleet tasapuolisesti kaikista luontotyypeistämme 30 prosenttia, meille jää maa-alasta viljelyyn 70 prosenttia.

Esimerkiksi kasvuisaa metsämaata meillä on Suomessa 20,7 miljoonaa hehtaaria. Metsätaloudessa siitä voi Montrealin säännöllä jatkaa 14,5 miljoonaa hehtaaria. Koko Suomen keskitasolla luonnon monimuotoisuus ei vaarannu, jos viljelemme näissä metsissä tehokkaasti puuta.

Biodiversiteettikokousten jälkeen maa-alueidemme suojelu, mukaan lukien ennallistaminen etenee kohti 30 prosenttia. Mutta koko ihmiskunnalle on edelleen tärkeintä tuttu, jo Raamatussa annettu järjestys: viljele ja varjele.

Pinta-alaltaan merkittävämpää on edelleen viljely (70 % osuus). Viljelyn tavoitteesta olisi syytä pitää kiinni jo kansantalouden kannalta.

Suhde 70/30 liittyy ihmiskunnan ja luonnon yhteiseen eettisen kestävyyden periaatteeseen. Metsätalous täyttää eettisyyden vaatimuksen silloin, kun se ottaa huomioon sekä ihmisen, hänen työnsä ja taloutensa, että luonnon, sen talouden ja ympäristön.

Metsätalouden eettinen kestävyys (70 % osuus) ottaa ensisijaiseen rooliin metsästä työnsä sekä toimeentulonsa saavan ihmisen, ja toissijaiseen rooliin (30 % osuus) luonnon.

Eettinen kestävyys oli esillä myös Joensuun yliopistosta 1998 Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle tilatulle Metsä 2025 ohjelmalle.

Metsätaloutemme tulisi jatkaa eettisen kestävyyden linjalla. Linjaa korostava suhde 70/30 takaa myös luonnon moninaisuuden säilymisen. Hömötiaisenkaan ei tarvitse tällä suhteella olla huolissaan.

Veli Pohjonen

Hirvensalmelainen. Mielipide. 11.4.2024

Metsistämme riittää luontaista pienydinvoimaa

Ilmastokamppailun myötä kaukolämmön voimalat ovat luopumassa turpeesta. Hakkeen ohella turpeen korvaajaksi lämmön tuotantoon on ehdotettu taajamien pienydinreaktoreita. Ne alkaisivat tuottaa alueensa väestölle kaukolämpöä.

Pienydinreaktorit ovat teknisen lupaavia. Ne ovat kuitenkin kiusallisen kaukana kiertotaloudesta. Pienydinvoimakin tuottaa aina radioaktiivista ydinjätettä. Emme osaa kierrättää sen sisältämiä alkuaineita.

Toinen tuore vaihtoehto on maalämpö, sen pumppaaminen joko kaukolämmön verkkoon tai erillisiin omakotitaloihin. Maalämpö ei ole kuitenkaan varsinaista energian tuotantoa. 

Kyseessä on eräänlainen energiavahvistin. Tarvitsemme pumppaamisen aina määrämitan sähköä. Lopputuloksena saamme kyllä enemmän lämpöenergia kuin kulutimme sähköenergiaa, usein 3-4 kertaisesti. Tai toisinpäin laskien: maalämmöstä on kolmannes ulkopuolista sähköenergiaa, vaikkapa ydinvoimaa.  

Nyt kun tutkimus pyörii uusien innovaatioiden ympärillä, on hyvä muistaa että meillä on jo melkoisesti omaa, luonnollista voimaa. Metsiin paistava aurinko on tärkein ydinvoimalamme. Auringon uumenissa käy ydinreaktioista tehokkain, vetypommeistakin tunnettu fuusio.

Maanpäällisistä ydinvoimaloista poiketen auringon radioaktiiviset ydinsaasteet jäävät avaruuteen. Energia saapuu maapallolle ja lopulta metsään puhtaana valona.

Suomen maa-alue vastaanottaa auringon energiaa vuodessa 1,3 tsettajoulea. Kun vuonna 2023 energian kulutuksemme oli 1,3 eksajoulea, saamamme aurinkovoima vastaa tuhatkertaisesti koko kulutustamme.

Auringon ydinvoimassa on energiaongelmiemme ratkaisu. Auringon ydinvoimaan perustuvat myös tuulimyllyt ja aurinkopaneelit. Niillä on kuitenkin haaste: aurinkoenergian varastoiminen. Tuulimyllyt seisovat hiljaa talven tyvenillä paukkupakkasilla. Aurinkopaneelit  puolestaan kohmettuvat kaamosaikana.

Puut ovat energian varastoinnin haasteen jo selvittäneet. Ne jalostavat aurinkoenergian kemiallisten yhdisteiden sidosenergiaksi. Se on ylivuotisesti varastoitunut puuainekseen. 

Puiden aurinkovoimalan rakentaminen on helppoa. Puut pystyttävät itse itsensä, kun ne on kerran istutettu. Tehdasvalmisteiset aurinkopaneelit meidän on levitettävä maan päälle telineisiin.

Aurinkopaneelit voi levittää vain yhdeksi kerrokseksi. Puut kasvavat neulasensa tai lehtensä heti useaan kerrokseen. Tehokkaimpia kerroskennoja puulajeistamme on kuusi. Yhtä maaperän neliömetriä kohti istutuskuusikossa on auringon puolelta mitattavaa neulasten pinta-alaa seitsemän neliömetriä.

Meidän kannattaa edelleen kehittää luonnon omaa bioydinvoimaa. Metsistämme sitä riittää.

Metsähake on monipuolista, uusiutuvaa, kotimaista ja kansantalouttamme kehittävää. Metsähakkeen kuuluu säilyä energiapaletissamme, kunnes muut vaihtoehdot täyttävät kestävän kiertotalouden vaatimukset.  

VELI POHJONEN

Rantapohja. Mielipide. 16.4.2024

Bioetanolin tuotanto monipuolistaisi huojahtelevaa maatalouttamme

Bioetanoli pääsi ensimmäisenä bioenergian lajina kaupalliseen tavarapörssiin. Se tapahtui Chicagossa 2005. Yhdysvalloissa tislattiin silloin 15 miljardia litraa bioetanolia vuodessa, etupäässä maissista. Se vastasi 2,9 prosenttia USA:n bensiiniautojen polttonesteestä.

Pörssilistauksen jälkeen bioetanolin kysyntä alkoi USA:ssa kasvaa. Viidessä vuodessa tuotanto nousi kolminkertaiseksi. Tänään siellä on yli 200 bioetanolin laitosta. 

Meillä Suomessa bioetanolia lienee hieman hyljeksitty. Viljanjyvien tislaaminen auton tankkiin taitaa vieläkin tuntua meillä oudolta.

USA:ssa bioetanolia osataan markkinoida myös osana rehuteollisuutta ja karjataloutta. Maissin jyviähän ei saa kokonaan tislattua nesteeksi. Runsas kolmannes jää valkuaispitoiseksi mäskiksi. Se maittaa rehuna parhaiten sioille.

Autoilijoina tunnemme kyllä Suomessakin prosenttietanolin. EU:n kanssa sovimme jo viisitoista vuotta sitten, että kaikesta tankattavasta polttonesteestä tuli olla määräosuus bioperäistä.

Lähdimme vuonna 2008 kahden prosentin etanolin osuudella. Osuuden oli tarkoitus nousta vähitellen, ensin viiteen, siten kymmeneen, kahteenkymmeneen, lopulta jopa sataan prosenttiin.

Tänään tankkaamme kuitenkin vain joko viiden prosentin (95 bensiiniä) tai kahden prosentin (98 bensiiniä) etanoliseosta bensiiniautoihimme. Kehitys näyttää pysähtyneen. Emme saa tavalliselta huoltoasemalta vieläkään väkevämpää biopolttonestettä.

Kymmenen vuotta sitten uskoa etanoliin meillä vielä oli. Polttonesteyhtiö St1 rakensi 2015 Kajaaniin mittavan, sahanpuruun perustuvan bioetanolin tehtaansa. Raaka-ainetta tehtaalle olisi tukkipuun metsien Suomessa riittänyt.

Lokakuussa 2023 yhtiö antoi hankkeestaan suomalaista bioetanolia koskettavan hätkähdyttävän tiedon. Yhtiö lopettaa yllättäen koko etanolin tuotantonsa Kajaanissa, osin muuallakin Suomessa.

Bioetanolimme kehitys jumiutui. St1-yhtiö ei saanut sahanpurun demolaitostaan toimimaan voitollisena. Fossiilibensiini jatkoi markkinoilla vahvana. Yhtiö ei lokakuussa enää olettanut, että bioetanolin kysyntä kasvaisi ja sen tuotannon kannattavuus paranisi.

Bioetanolin takapotku ajoittuu kuitenkin hieman erikoiseen vaiheeseen. Marras-joulukuun 2023 Dubain ilmastokokous (COP 28) päätti kehottaa kaikkia YK:n maita siirtymään energiajärjestelmissään pois fossiilisista polttoaineista. Ehkä yllättäen siihen sitoutuivat myös Lähi-Idän öljyntuottajamaat.

Arvattavasti vihreän bioetanolin tarve on Dubain kokouksen jälkeen taas kasvamassa. Takapotku olikin tarpeeton. Lakkauttamisen asemesta meidän tulisi laajentaa bioetanolin tuotantoa. Sen raaka-aineen kasvatus monipuolistaisi huojahtelevaa maatalouttamme.

Bioetanolin pitkä, mutkitteleva polku hieman kummastuttaa. Mutta kun ilmastokokousten lupausten myötä tankkaamme huomenna autoomme bensiinin seassa yhä enemmän etanolia, soisimme sen olevan kotimaista, ei velkarahalla ostettavaa tuontienergiaa.

VELI POHJONEN

Perniönseudun lehti. Mielipide. 4.4.2024

Sahanpurusta bioetanolia lopultakin tankkiin

Etanoli pääsi ensimmäisenä bioenergian lajina kaupalliseen tavarapörssiin. Se tapahtui Chicagossa 2005. Yhdysvalloissa tislattiin silloin 15 miljardia litraa etanolia vuodessa, etupäässä maissista. Se vastasi 2,9 prosenttia USA:n bensiiniautojen polttonesteestä.

Pörssilistauksen jälkeen bioetanolin kysyntä alkoi USA:ssa kasvaa. Viidessä vuodessa tuotanto nousi kolminkertaiseksi. Tänään maassa on yli 200 bioetanolin laitosta. 

Meillä bioetanolia lienee hieman hyljeksitty. Viljanjyvien tislaaminen autojen tankkeihin taitaa vieläkin tuntua oudolta.

USA:ssa bioetanoli markkinoidaan osana rehuteollisuutta ja karjataloutta. Maissin jyviähän ei saa kokonaan tislattua nesteeksi. Runsas kolmannes jää valkuaispitoiseksi mäskiksi. Se maittaa rehuna parhaiten sioille.

Autoilijoina tunnemme kyllä Suomessakin prosenttietanolin. EU:n kanssa sovimme jo viisitoista vuotta sitten, että kaikesta tankattavasta polttonesteestä määräprosentin tuli olla bioperäistä.

Lähdimme vuonna 2008 kahden prosentin etanolin osuudella. Osuutta oli tarkoitus nostaa vähitellen, ensin viiteen, siten kymmeneen, kahteenkymmeneen, lopulta jopa sataan prosenttiin.

Tänään tankkaamme kuitenkin vain joko viiden prosentin (95 bensiiniä) tai kahden prosentin (98 bensiiniä) etanoliseosta bensiiniautoihimme. Kehitys näyttää pysähtyneen. Emme saa tavalliselta huoltoasemalta vieläkään väkevämpää biopolttonestettä.

Kymmenen vuotta sitten uskoa etanoliin meilläkin vielä oli. Polttonesteyhtiö St1 rakensi 2015 Kajaaniin mittavan bioetanolin tehtaansa. Nyt iskulauseena oli "sahanpurua tankkiin". Tislauksen raaka-ainetta tehtaalle olisi tukkipuun metsien ja etevän sahateollisuuden Suomessa riittänyt.

Lokakuussa 2023 yhtiö antoi kuitenkin hankkeestaan suomalaista bioetanolia koskettavan hätkähdyttävän tiedon. Yhtiö lopettaa koko etanolin tuotantonsa Kajaanissa, osin muuallakin Suomessa.

Bioetanolimme kehitys jumiutui. St1-yhtiö ei saanut sahanpurun laitostaan toimimaan voitollisena. Fossiilibensiini jatkoi markkinoilla vahvana. Yhtiö ei lokakuussa enää olettanut, että bioetanolin kysyntä kasvaisi ja sen tuotannon kannattavuus paranisi.

Bioetanolin takapotku ajoittuu hieman erikoiseen vaiheeseen. Marras-joulukuun 2023 Dubain ilmastokokous (COP 28) päätti kehottaa kaikkia YK:n maita siirtymään energiajärjestelmissään pois fossiilisista polttoaineista. Ehkä yllättäen siihen sitoutuivat myös Lähi-Idän öljyntuottajamaat.

Arvattavasti vihreän bioetanolin tarve on Dubain kokouksen jälkeen taas kasvamassa. Ehkäpä takapotku olikin tarpeeton. Lakkauttamisen asemesta meidän tulisi laajentaa bioetanolin tuotantoamme. Sen raaka-aineen kasvatus monipuolistaisi huojahtelevaa maa- ja metsätalouttamme.

Bioetanolin pitkä, mutkitteleva polku hieman kummastuttaa. Mutta kun ilmastokokousten lupausten myötä tankkaamme huomenna autoomme bensiinin seassa yhä enemmän etanolia, soisimme sen olevan kotimaista, ei velkarahalla ostettavaa tuontienergiaa.

Veli Pohjonen

Iijokiseutu. Kolumni. 1.5.2024