Kiistely maa- ja metsäalueiden suojelusta jatkuu. Metsäojia haluttaisiin tukkia. Jo ojitettuja soita haluttaisiin ennallistaa. Ikääntyneiden puiden hakkuita haluttaisiin rajoittaa.
Maa-alueiden suojelussa on kyse luonnon monipuolisuudesta. Emme halua harvinaisten lajien kuolevan sukupuuttoon. Päivän tyyppiesimerkki on hömötiainen. Sen kannan tiedämme olevan koko maan tasolla hiipumassa.
Luonnontieteilijät ovat lajien sukupuuttoa pohtineet jo vuosikymmeniä. Mikä on se prosentti maa-alueista, mikä takaa vaikkapa lintulajin säilymisen? Prosenttia sanotaan ekologiseksi marginaaliksi.
Kyseessä on eräänlainen reunavyöhyke mitä pitkin eläin- ja kasvilajit voivat siirtyä turvallisesti paikasta toiseen. 1970-luvulla ekologiseksi marginaaliksi arvioitiin 15 prosenttia.
Aihe eteni kansainvälisiin kokouksiin. Ensimmäinen merkittävä kokous pidettiin 2014 Japanin kaupungissa Aichi. Siellä maa-alueiden suojelun prosentiksi sovittiin seitsemäntoista, vuoteen 2020 mennessä.
Suomi oli tällä tiellä. Lisäsimme suojelualueita vuosittain. Olimme suojelleet 4,7 miljoonaa hehtaaria vuonna 2019. Koko maapinta-alastamme (30 miljoonaa hehtaaria) vuoden 2019 suojelun prosentti oli 15,5. Emme aivan saavuttaneet Aichin 17 -tavoitetta vuoteen 2020 mennessä.
Metsistämme olemme suojelleet keskimääräistä hieman vähemmän, vain 13,5 prosenttia. Suojelumme lienee hivenen painottunut Lapin tuntureihin, ei niinkään eteläisempään metsäluontoon.
Aichin sopimus uusittiin 2022. Pidettiin kansainvälinen YK:n kokous Kanadan Montrealissa. Kokous antoi julkilausuman, mikä kutsuu kaikkia valtioita suojelemaan 30 prosenttia maa-alueistaan vuoteen 2030 mennessä.
Kansainvälisesti sovituilla suojelun tavoitteilla on kullekin kansakunnalle kauaskantoinen kääntöpuolensa. Kun olemme suojelleet tasapuolisesti kaikista luontotyypeistämme 30 prosenttia, meille jää maa-alasta viljelyyn 70 prosenttia.
Esimerkiksi kasvuisaa metsämaata meillä on Suomessa 20,7 miljoonaa hehtaaria. Metsätaloudessa siitä voi Montrealin säännöllä jatkaa 14,5 miljoonaa hehtaaria. Koko Suomen keskitasolla luonnon monimuotoisuus ei vaarannu, jos viljelemme näissä metsissä tehokkaasti puuta.
Suomaata meillä on 8,7 miljoonaa hehtaaria. Suojelualueilla on nyt soita 1,2 miljoonaa hehtaaria eli 13,8 prosenttia. Suojelu tulee soillakin laajenemaan Montrealin mukaan. Meille jää silti viljelyyn edelleen 70 prosenttia soistamme eli 6,1 miljoonaa hehtaaria. Tänään meillä on esimerkiksi suopeltoja vain luokkaa 0,25 miljoonaa hehtaaria.
Biodiversiteettikokousten jälkeen maa-alueidemme suojelu, mukaan lukien ennallistaminen etenee kohti 30 prosenttia. Mutta koko ihmiskunnalle on edelleen tärkeintä tuttu, jo Raamatussa annettu järjestys: viljele ja varjele. Pinta-alaltaan merkittävämpää on edelleen viljely (70 prosenttia), Suomessa sekä metsä- että suomaalla.
Suhde 70/30 takaa luonnon moninaisuuden säilymisen. Ehkäpä hömötiaisenkaan ei tarvitse tällä suhteella olla huolissaan.
Veli Pohjonen
Pielavesi-Keitele. Mielipide. 26.7.2023.
No comments:
Post a Comment