Puupelletti oli Suomessa nousussa vuosituhannen vaihteessa. Pieniä pellettitehtaita rakennettiin eri puolille Suomea.
Vuonna 2009 pelletin nousu pysähtyi. Halpa polttoöljy säilytti markkinansa. Näin jatkui aina helmikuussa 2022 alkaneeseen Ukrainan sotaan saakka.
Meillä pelletti oli öljylämmittäjän vaihtoehto ja pienten lämpökeskusten automatisoitava polttoaine. Muualla Euroopassa pelletillä oli erikoisempi kytkentä. Se liittyi maakaasuun.
Jo ennen nykykriisiä ihmettelimme, miten Venäjä kiisteli Ukrainan kanssa maan läpi virtaavasta maakaasusta. Perimmiltään kaasukiistassa ei ollut kyse naapurimaiden rahaliikenteestä, vaan isommasta valtakuviosta. Maakaasu oli jo silloin Venäjälle poliittinen neuvotteluvaltti EU:n suuntaan.
Maakaasun hana oli piilossa vanhan Neuvostoliiton aikaan. EU:lla oli vastavoimana vielä vahvempi valtti: ruokahana. EU oli maapallon tärkeimmän ruokaviljan, vehnän kaupan taustalla. Neuvostoliitto joutui ostamaan maailmanmarkkinoilta tuontivehnää. Myyjiä olivat länsimaat.
Idän ja lännen välinen ruokahana poistui, kun Neuvostoliitto muuttui Venäjäksi. Kolhoosimaatalous muuntui yhtiömaataloudeksi. Jo se alkoi tuottaa maan asukkaille riittävästi ruokaa.
Vehnän sijaan idän ja lännen välisen politiikan välineeksi tuli maakaasu. Maakaasun eurooppalaisen huoltovarmuuden ketjun etäisessä päässä on piskuinen lämpöjyväsemme: puupelletti.
Talokohtainen maakaasupoltin on ollut jo pitkään Keski- ja Etelä-Euroopan yleisin lämmityslaite. Esimerkiksi Saksassa noin 20 miljoonaa kotitaloutta lämpiää maakaasulla.
Vuosien saatossa eurooppalaisiin omakotitaloihin on ostettu kymmeniä tuhansia pellettitakkoja olohuoneiden lisälämmön lähteeksi. Etenkin omakotiasujat ovat varautuneet siihen, että itäkaasun tulo jonakin talvipäivänä takkuilee.
Kiinnostus pellettiin räjähti Ukrainan sodan myötä. Pelletin nykyinen markkinahinta Euroopassa on jo 2,7 -kertainen vuoden takaiseen hintaan verrattuna.
Pelletin viejinä meidän kannattaisi ottaa entistä näkyvämpi osa. Maakaasusta riippuvainen Eurooppa tarvitsee yhä enemmän pellettiä.
Pelletin raaka-ainetta meillä riittää. Välittömästi saisimme haketta myöhästyneen taimikonhoidon rästeistä, sekä kaikkien hakkuiden latvuksista ja oksista. Kasvavan kysynnän myötä pellettiä voisi valmistaa myös uudistushakkuiden kannoista.
Pelletti on bioetanolin ja –dieselin ohella ainutta bioenergiaa, mitä kannattaa kuljettaa pitkälle. Laivalla pellettiä kulkee jo Amerikasta Eurooppaan.
Pelletin viennistä meillä on pohjoinen kokemus 2000-luvun alusta. Silloin Kuusamon pellettiä kuljetettiin ensin rekalla Perämerelle ja sitten laivalla Etelä-Ruotsiin. Tukholman esikaupungin kaukolämpö ja sähkö tuotettiin osaksi Koillismaan lämpöjyväsillä.
Pohjoisen pelletin tuotanto kannattaisi nyt pikaisesti elvyttää niin Suomen kuin koko EU:n huoltovarmuuden vuoksi.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment