Metsähakkeen käyttö energiaksi on noussut 1990-luvulta lähtien. Huipussaan käyttö oli vuonna 2013. Yhteensä 8,7 miljoonaa kuutiota haketettua puuta poltimme sähköksi ja lämmöksi.
Vuonna 2020 haketta paloi enää 8,1 miljoonaa kuutiota. Metsähaketta lienee meillä hivenen hyljeksitty. Huolestuttavampaa on kuitenkin Euroopan unionin piirissä syntyneen, hakevastaisen ilmaston koulukunnan ajattelu. Koulukunta pitää nykyistä metsähakettamme liian hitaasti uusiutuvana energiana.
Jo syyskuussa 2019 eurooppalainen tutkijaryhmä arvioi, että keskipitkällä aikavälillä, vuosikymmenten aikaskaalassa, luonnonmetsät eivät ehdi kerryttää takaisin sitä hiilidioksidin määrää, mikä haketta poltettaessa vapautuu ilmakehään.
Tutkijaryhmä vaati EU:ta luopumaan ajatuksesta, että perinteinen metsäenergia olisi hiilineutraalia. Sen mukaan etenkin havupuun hake lisäisi lähivuosikymmeninä ilmakehän hiilidioksidia kivihiilen tavoin.
Ajattelu saattaa tuoda EU:n rajoitteita metsähakkeemme energiakäytölle. Ääritapauksessa sille voidaan ajaa samaa hiilidioksidin sakkoveroa mitä kivihiili ja turve jo maksavat.
Meidän tulee varautua esittämään EU:lle nykyistä monipuolisempi hakkeen tuotanto. Tarvitsemme metsähakkeen lisäksi peltohaketta. Sitä voi tuottaa lehtipuiden lyhytkiertoviljelyllä.
Lyhyen kierron (3–5 vuotta) energiapaju kuuluu nopeasti uusiutuviin energialähteisiin. Peltohakkeen viljely kehitettiin 1980-luvulla Ruotsin peltomaille, jalostetuilla pajulajikkeilla.
Suomessa energiapajua kokeili perusteellisimmin Imatran Voima Oy (nykyinen Fortum) vuosina 1983–1993 Kopparnäsin tilallaan Inkoossa. Menetelmä ei meillä vielä silloin ehtinyt edetä käytäntöön. 2020-luvulla EU:n uusiutuvan energian politiikka voi muuttaa tilanteen.
Meillä Ruotsia pohjoisempiin olosuhteisiin kehitettyä energiapajua voi istuttaa myös käytöstä poistuneille turvesoille. Koeviljelmiä on jo eri puolilla Suomea.
Turvesoilla on energiapajulle maatalous- ja energiapolitiikkaan liittyvä lisätarve. EU:ssa on nimittäin toinenkin koulukunta. Se vastustaa bioenergian kasvatusta pelloilla silloin kun biotuotanto kilpailee ruoan tuotannon, etenkin viljan kanssa. Pääosa turvesoitamme on vehnän tuleentumisrajan pohjoispuolella. Viljelypaju ei näillä alueilla kilpaile maasta pääruoan kanssa.
Peltohaketta viljelemällä saamme nopeasti uusiutuvaa energiaa. Jo ilmastosyistä menetelmää tulisi 2020-luvulla edistää. Peltohake vahvistaisi uusiutuvan energian valikoimaamme.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment