Käymme parhaillaan metsäkiistelyä siitä, että hiilinielut olisivat romahtamassa. Tämän mukaan puuston kasvu olisi hidastumassa. Näin on Luken tilastojen mukaan tapahtumassa, ja erityisesti Pohjois-Suomessa.
Pohjois-Suomi puski parhaimmillaan (2009-2013) puuta 31,1 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kaudella 2014-2018 se oli 30,6 miljoonaa kuutiota ja kaudella 2017-2021 enää 28 miljoonaa kuutiota vuodessa.
Professori Gustaf Sirén opetti 1900-luvun puolivälissä, että Pohjois-Suomen metsät olivat kunttaantumassa. Väitöskirjallaan hän osoitti, että kuntta eli maanpäällinen pintakasvillisuus ja sen alla oleva tuore humuskerros, paksuuntuu vuodesta toiseen.
Vahvan kuntan seurauksena maaperän tehoisa lämpösumma laskee. Se heikentää puun kasvua.
Kuntan poisti aikaisemmin luonnon omat metsäpalot. Palon jälkeen maaperän humus on ohut, se on pinnaltaan tummaa, se imee auringon lämmittävää säteilyä ja puiden kasvuolosuhteet paranevat.
Toistuvista metsäpaloista pääsimme kyllä oikeutetusti eroon. Kehitimme kattavat metsäautoteiden verkostot ja etevän metsäpalon torjunnan.
Gustaf Sirén opetti, että metsäpalojen aikakauden mentyä metsän kuntta on otettava metsänhoidon uudeksi kohteeksi. Kuntta on käännettävä avohakkuiden jälkeen maan alle, auraamalla. Tummapintainen maaperä lämpenee, istutetut puun taimet lähtevät kunnon kasvuun.
Lämpenemisen myötä maaperän mikrobisto hengittää voimallisemmin ja lähettää puiden lehvästölle hiilidioksidia. Tänään se lasketaan ehkä liian yksipuolisesti vain hiilidioksidin päästöiksi.
Hiilidioksidi on itse asiassa kasvikunnan tärkein lannoite. Noin puolet kasvien kuivamassasta on alkuainehiiltä. Kun hiilidioksidia lisätään lannoitteena kasvihuoneen ilmaan, parantuu tomaatin, kurkun ja salaatin kasvu 20 - 30 prosenttia.
Metsäauraus oli metsien tehokkaimpia hoitotoimiamme 1900-luvun loppupuoliskolla.
Auraus sai varsinaisen sysäyksensä 1982, kun eduskunta sääti erillislain Lapin vajaatuottoisten metsien kunnostamisesta. Lapin laki takasi 100-prosenttisen valtion tuen vajaatuottoisten metsien uudistamiseen Lapin läänissä ja Kuusamon kunnassa.
Kangasmaiden auraus oli yleisin Lapin lain kannustama maanmuokkausmenetelmä. Sen osuus viljeltyjen kohteiden lukumäärästä oli alueellaan 54 prosenttia. Lapin laki antoi sykäyksen myös koko Suomen metsämaiden muokkaukselle.
Vuosituhannen vaihteen jälkeen metsäauraus hiipui maisemasyistä. Tänään metsäauraus on harvinaista. Metsäauroista pääosa on romutettu, muhkeimpia on museoitu.
Metsäaurauksen tilalle on tullut äestys, laikutus ja mätästys. Toki nekin saavat maaperän tummenemaan ja lämpiämään. Mutta teho ei ole enää sama kuin alkuperäisessä aurauksessa. Sitä paitsi Luken tilastot kertovat, että metsänhoidollinen maanmuokkaus ylipäänsä on tämän vuosisadan puolella hidastunut, hieman samaan tahtiin kuin metsiemme kasvu.
Ovatko pohjoiset metsämme kunttaantumassa jälleen? Gustaf Sirénin opit ja viime vuosisadan kokemukset ovat valmiina. Olemmehan saaneet pohjoiset ja muutkin metsämme takaisin kasvuun ennenkin.
Veli Pohjonen
Kuhmolainen. Mielipide. 25.4.2023
No comments:
Post a Comment