Ja tapahtui niinä päivinä, että kaikki ilmastoomme vaikuttava luonnon alkuainehiili oli verolle pantava. Historia voi kertoa myöhemmin, että se tapahtui YK:n nykyisten ilmastokokousten saatteessa.
Ilmastokokousten vakiopäätelmä on, että päästöjen hillintä ei ole riittävää. Siksi ilmastomme avuksi tarvitaan myös nieluihin ulottuva hiilikauppa. Se oli esillä suomalaisissa ilmaston keskusteluissa jo kolme vuotta sitten. Pääministeri Juha Sipilä järjesti joulukuussa 2018 aiheesta seminaarin 170:lle alan vaikuttajalle.
Päästövirran hiilimaksu on jo eräänlainen ilmastovero. Joulukuussa, YK:n viimeisimmän kokouksen päätyttyä ilmastoministerimme Maria Ohisalo väläytti myös toisen suunnan huomioimista: maksetaan maanomistajille (metsätilallisille) hiilinieluista.
Mutta mikä tuottaa tuloa, siitä on aina velvollisuus maksaa veroa.
Kahden suunnan hiilikaupassa on kyse markkinoista, joissa on mukana sekä taivaalle menevä päästöhiili että taivaalta tuleva nieluhiili. Esimerkiksi metsätilalliselle kuuluisi maksaa hänen puustoonsa tulevasta hiilen nieluvirrasta.
EU:ssa taivaalle menevän hiilen (hiilidioksidin) kauppa on toiminut kohta 20 vuotta. Nieluvirtojen osalta vastaavaa ei ole onnistuttu luotettavasti käynnistämään.
Maailmalla puhutaan kyllä hiilidioksidin nielukompensaatioista. Huolestuttavasti tämä myllytys muistuttaa kuitenkin syntien anekauppaa Martin Lutherin aikoina.
Meillä ilmastokamppailun osaamisaluetta ovat metsämme, niiden kuutiot ja niiden vuotuinen hehtaarikasvu. Osaamme jo laskea metsätilojemme hiilen nieluvarastot ja nieluvirrat. Kiitos tästä kuuluu Metsäntutkimuslaitoksen 1921 aloittaman Valtakunnan Metsien Inventoinnille ja metsänhoitoyhdistysten pitkäaikaiselle työlle.
Hiilinielun vuosimaksun maatiloille voisi määrittää esimerkiksi metsaan.fi tietokannan ja EU:n päästökaupan vuosikeskiarvon avulla.
Metsätilojen osallistuminen hiilikauppaan olisi helpoin ja luotettavin toteuttaa metsäverotuksen kautta. Metsätilallinen ilmoittaisi vuosittain metsiensä hiilen nieluvaraston määrän. Verohallinto vertaisi lukemaa edellisvuoteen ja liittäisi tiedon vuotuiseen verolaskentaan.
Hallinnollisesti kyseessä olisi saman kokoluokan muutos, mikä metsissämme tapahtui vuonna 2005. Siirryimme silloin pinta-alaverotuksesta rahatulon verotukseen. Muutoksen hallintokuvioista hiiliverotus voisi ottaa oppia.
Metsätilat odottavat käytännön hiilikauppaa. Historia opettaa, että anekaupat eli nielukompensaatiot olisi varmempaa korvata luotettavammalla menetelmällä, esimerkiksi uudella metsäverotuksella. Ilmastomme sitä odottaa. Sitä odottavat myös seuraavat YK:n ilmastokokoukset.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment