Ja tapahtui niinä päivinä, että kaikki ilmastoomme vaikuttava luonnon alkuainehiili oli verolle pantava. Kertoneeko historia myöhemmin, että se tapahtui vuoden 2022 YK:n ilmasto- ja suojelukokousten myötä.
Päästövirran hiilimaksu on jo eräänlainen ilmastovero. Kokousten jälkeen ilmastoministerimme Maria Ohisalo väläytti myös toisen suunnan huomioimista: maksetaan maanomistajille hiilinieluista.
Mutta mikä tuottaa tuloa, siitä on aina velvollisuus maksaa veroa.
Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus nousee koko ajan. Päivittäinen mittaus alkoi maaliskuussa 1958, Mauna Loan vuorella Havaijilla. Pitoisuus oli 316 miljoonasosaa. Joulukuun lopussa pitoisuus oli 420 miljoonasosaa eli 33 prosenttia korkeampi.
Ilmaston avuksi tarvitaan myös nieluihin ulottuva hiilikauppa. Se oli esillä suomalaisissa ilmaston keskusteluissa jo pari vuotta sitten. Pääministeri Juha Sipilä järjesti joulukuussa 2018 aiheesta seminaarin 170:lle alan vaikuttajalle.
Kahden suunnan hiilikaupassa on kyse markkinoista yhtäältä taivaalle menevälle päästöhiilelle ja toisaalta taivaalta tulevalle nieluhiilelle. Hiilidioksidia taivaalle vapauttavat maksavat jo taivaalle menevistä hiilen päästövirroistaan. Ilmakehästä hiilidioksidia poistaville pitäisi maksaa samalla tapaa. Esimerkiksi metsätilallisille kuuluisi maksaa heidän puustoon tulevista hiilen nieluvirroista.
EU:ssa taivaalle menevän hiilen (hiilidioksidin) kauppa on toiminut kohta 20 vuotta. Nieluvirtojen osalta vastaavaa ei ole onnistuttu luotettavasti käynnistämään. Maailmalla puhutaan kyllä hiilidioksidin nielukompensaatioista. Huolestuttavasti tämä myllytys muistuttaa kuitenkin syntien anekauppaa Martin Lutherin aikoina.
Meillä ilmastokamppailun osaamisaluetta ovat metsämme, niiden kuutiot ja niiden vuotuinen hehtaarikasvu. Osaamme jo laskea metsätilojemme hiilen nieluvarastot ja nieluvirrat. Kiitos tästä kuuluu Metsäntutkimuslaitoksen 1921 aloittaman Valtakunnan Metsien Inventoinnille ja metsänhoitoyhdistysten pitkäaikaiselle työlle.
Hiilinielun vuosimaksun maatiloille voisi määrittää esimerkiksi metsaan.fi tietokannan ja EU:n päästökaupan vuosikeskiarvon avulla.
Metsätilojen osallistuminen hiilikauppaan olisi helpoin ja luotettavin toteuttaa metsäverotuksen kautta. Metsätilallinen ilmoittaisi vuosittain metsiensä hiilen nieluvaraston määrän. Verohallinto vertaisi lukemaa edellisvuoteen, ja liittäisi tiedon vuotuiseen verolaskentaan.
Hallinnollisesti kyseessä olisi saman kokoluokan muutos, mikä metsissämme tapahtui vuonna 2005. Siirryimme silloin pinta-alaverotuksesta rahatulon verotukseen. Muutoksen hallintokuvioista hiililaskenta voisi ottaa oppia.
Metsätilat odottavat edelleen varman luotettavaa käytännön hiilikauppaa. Kyseessä olisi uuden ajan verojärjestely. Sitä odottaa myös verohallintomme.
Ote metsätilojen hiilikaupasta on kuitenkin lipsunut jo muutaman vuoden ajan. Hiilikaupan soisi nyt etenevän eikä hiipuvan. Ilmastomme sitä odottaa. Sitä odottavat myös seuraavat YK:n ilmastokokoukset.
Veli Pohjonen
Iisalmen Sanomat. Mielipide 5.1.2023
No comments:
Post a Comment