TURVETALOUDEN KEHITYS VAARASSA - hiilidioksidin haittaveroa ei tulisi kerätä turpeelta
Turvevoiman kausi käynnistyi 1971, kun eduskunta määräsi Valtion Polttoainekeskuksen (Vapo) lisäämään polttoturpeen vuosituotantonsa 10 miljoonaa kuutioon. Aikaa annettiin 20 vuotta. Lähi-idässä puhkesi öljysota 1973. Se kaksinkertaisti tavoitteen, 20 miljoonaan kuutioon.
Sota-ajan jäännöksenä kitunut polttoturve olisi poistunut Vapon tuotevalikoimasta, ellei eduskunta olisi tahtonut toisin. Selvän tavoitteen saatuaan turvemiehet panivat toimeksi. Tavoite saavutettiin aikataulussa. Ensimmäisen kerran 20 miljoonan kuution raja ylittyi 1986 ja pysyvämmin vuodesta 1992.
Suovarallisuutemme on edelleen suuri
Suomi on suon maa. Joka kolmas hehtaarimme on suota. Kaikkiaan suoalaa on rapiat 10 miljoonaa hehtaaria.
Vastoin vallitsevaa käsitystä soitamme on luonnontilassa edelleen paljon, noin 40 prosenttia. Puolet soistamme, 5.3 miljoonaa hehtaaria, on ojitettu metsänkasvulle. Pelloiksi soita on raivattu miljoona hehtaaria. Turvetalous on varannut soita runsaat 100 000 ha eli prosentin.
Määrältään suoluontoamme ei uhkaa mikään. Suotyyppien ja niiden kasviston ja eläimistön moninaisuus eli biodiversiteetti ovat sen sijaan vaarassa.
Ongelma on Etelä-Suomessa. Etenkin rehevät, eteläiset korvet ovat ojikkoina jo lähes kaikki. Niistä osa jouduttaneen palauttamaan suojelun nimissä luonnontilaan. Siihen on helppo ohje: jätä ojat huoltamatta tai tuki laskuojan suu. Suo ottaa omansa, ja ojikko palautuu korveksi.
Suot ja niiden turve ovat merkittävä osa luonnonvaraamme. Samoin kuin metsiä tarvitsemme myös soita talouskäyttöön. Luonnosta toimeentulonsa ammentava ihminen saa käyttää turvetta hyödykseen siinä kuin muitakin luonnonvaroja. On vain muistettava kestävän talouden sääntö. Luonnonvara suo ei saa vähentyä, ei määrältään eikä laadultaan. Sääntö koskee myös turvetta.
Turveteollisuus kasvoi vahvaksi elinkeinoksi
Turve on monelta kannalta kelpo raaka-aine. Sitä riittää. Koko maan turvevarat kasvavat nopeammin kuin turpeen poltto niitä syö.
Turve on kotimaista. Vipuvaikutuksineen se työllistää noin 6000 suomalaista, etupäässä maaseudulla. Urakoitsijat ja konepajat tietävät turpeen merkityksen. Kunnat ja valtio saavat turpeesta tuoretta verotuloa.
Parin vuosikymmenen aikana maahamme syntyi uusi, alueellisesti merkittävä, omavarainen ja vahva elinkeinoelämän ala, turveteollisuus. Ala on kehittynyt vakaasti. Turpeen osuus maamme energiakakusta on noussut seitsemään prosenttiin.
Lamasta nousevan kansantalouden miljarditalkoissa kaikkia säästöjä ja tuloja on käytävä edelleen läpi. Turve on Suomelle varma tulon lähde. Se säästää ulkomaista energiaa noin miljardin markan verran vuodessa.
Turvetuotannon vakaalle kehitykselle on tullut kuitenkin parin viime vuoden aikana uhka: hiilidioksidin päästöjen haittavero.
Haitallisen hiilidioksidin päästöt nousevat
Vuonna 1996 Euroopan Unionin ympäristöministerit sopivat Unionille yhteisen tavoitteen vähentää ilmakehää lämmittävän, haitallisen hiilidioksidin päästöjä. Niiden on pudottava vuoteen 2010 mennessä 15 prosentilla. Vertailuvuosi on 1990. Tavoite vaihtelee maittain. Saksa, Itävalta ja Tanska pudottavat päästöjään 25 prosenttia. Ranskalle ja Suomelle riittää paluu vuoden 1990 tasoon.
Suomen hiilidioksidipäästö vuonna 1996 oli 63 miljoonaa tonnia. Vuodesta 1990 nousua on 8 miljoonaa tonnia.
Eniten hiilidioksidia pääsee lämmityksestä ja lämpövoimaloista. Kivihiili päästää 14 miljoonaa tonnia vuodessa, raskas polttoöljy 4 ja kevytöljy 5 miljoonaa tonnia. Myös liikenteen päästöt ovat suuret, 11 miljoonaa tonnia.
Hiilidioksidin päästö putoaa nollaan, kun fossiilipolttoaineet korvaa puu. Toki puukin palaa hiilidioksidiksi, mutta sitä ei lasketa haitalliseksi päästöksi.
Puut tarvitsevat kasvaakseen juuri saman määrän hiilidioksidia, mitä ne palaessaan päästävät. Puun hiilidioksidi on kiertävää, eikä kertyvää kuten kivihiilellä, öljyllä ja maakaasulla. Tämän vuoksi energiapuu on Euroopan unionissa haittaveroton.
Entäpä turve? Turpeen hiilidioksidipäästö 1996 oli 9 miljoonaa tonnia. Onko turpeen hiilidioksidi kiertävää? Palautuuko hiilidioksidia sammaleen, sarojen ja muiden suokasvien kasvuun sama määrä, minkä turve palaessaan päästää? Koko maan tasolta katsoen tilanne on juuri näin, kiitos laajan suoalamme ja sen kasvillisuuden. Tämän mukaan turvetalouden hiilidioksidia ei tulisi laskea haitalliseksi päästöksi.
Turve ja puu korvaavat kivihiilen ja polttoöljyn
Hiilidioksidin päästöjen palauttaminen vuoden 1990 tasoon on ankara tavoite. Se toteutuu vaikkapa seuraavin vaihtoehdoin. Vuoteen 2010 mennessä kaksi kolmasosaa autoistamme kulkee sähköllä. Joka toinen kivihiilivoimala vaihtaa polttoaineen. Tai luovumme lähes kaikesta polttoöljystä. Lisäehto on, että minkään fossiilisen polttoaineen käyttö ei enää nykyisestään lisäänny.
Kivihiilestä ja polttoöljystä irtaantuminen on helpointa. Niitä korvaava polttotekniikka on jo kehitetty. Jos hiilidioksidin haittaverotus etenee Ruotsin mallin mukaan, vaihtoehtoiset polttoaineet, turve ja puu, syrjäyttävät kivihiilen ja polttoöljyn vuosikymmenessä, parissa.
Turpeen lisäkäyttöä varjostaa nyt uusi ympäristöajattelu, jonka mukaan turvetta tulisi haittaverottaa fossiilipolttoaineiden tavoin. Siitä on jo merkki kauppa- ja teollisuusministeriön energiatilastointi. KTM laskee hiilidioksidin päästäjinä samaan joukkoon kivihiilen, öljyn, maakaasun ja turpeen. Jos tämä kanta pääsee voitolle, EU-tavoite on kaksin verroin vaikeampi saavuttaa.
Hiilidioksidin haittaverotus voi pysäyttää turvetalouden vakaan kehityksen, ja jopa kääntää sen laskuun. Turveala on Keski- ja Pohjois-Suomen aluetaloudelle ja työllisyydelle niin tärkeä, että suomalaisten kannattaisi yksissä tuumin ajaa EU-neuvotteluissa kansallisesti itsekästä linjaa: turve olkoon hiilidioksidin päästöiltään neutraali, nollaverotettu polttoaine.
Veli Pohjonen
Käsikirjoitus 22.8.1997
*****
Kommentti 30.1.2022: Käsikirjoitusta ei liene tässä muodossa hyväksytty julkaistavaksi
No comments:
Post a Comment