Kiertotalous tarvitsee uuden maaluokan

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tulossa 2020-luvulla yhä suurempi ongelma. Esimerkki on jäteveden puhdistuksessa eroteltava typpi- ja fosforipitoinen liete, jota emme osaa kierrättää peltoon tai metsään.

Lieteongelma syvenee biokaasun yleistyessä. Kaikki biomassahan ei kaasuunnu. Osa jää aina mädätysjätteeksi. Sen loppusijoituksesta voi tulla ongelma.

Hakkeella ja pelleteillä käyvistä lämpövoimaloista tulee yhä enemmän tuhkaa. Se sisältää usein niin paljon kadmiumia, että nykyisten ympäristösäännösten mukaan tuhkaa ei voi levittää ruoan ja rehun tuotannossa olevaan peltoon. Tällainen tuhka ei sovellu luonnonmetsiinkään, jotka tuottavat ihmisille marjoja, sieniä ja riistaa.

Jopa perinteisessä karjanlannan kierrätyksessä on uuden ajan ongelmia. Ympäristövaatimukset täyttävillä karjatiloilla ei ole riittävästi peltoa, mihin ravinteikkaan lietelannan voi ilman valumavaaraa muokata. Lisäpeltoa raivataan Pohjois-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Savossa.

Ongelma syvenee kolmella taholla. Biomassan energiakäyttö lisääntyy voimaloissa. Voimaloista tulee yhä enemmän hakkeen tuhkaa ja biokaasun mädätysjätettä. Näiden loppusijoittaminen kaatopaikoille on epäekologista; käytännössä se on ollut jo vuosikaudet mahdotonta.

Toiseksi, kiertotalous on siirtymässä energiapitoisten yhdyskunta- ja teollisuusjätteiden läjityksestä ja kompostoinnista yhä enemmän biojätteiden polttoon. Ilmiö on jo nähtävissä suurten kaupunkien ympäristössä.

Jätteenpolton voimaloista tulee bioperäistä tuhkaa, mutta yhdyskuntien moninaisten jätteiden vuoksi tämä tuhka sisältää usein liiaksi ihmiselle haitallisia aineita (kuten kadmiumia ja lyijyä). Tätäkään tuhkaa ei voi luonnonmetsiin levittää, ruoka- ja rehupelloista puhumattakaan.

Kolmanneksi, suoraan ruoan ja rehun tuotannosta sekä karjataloudesta tulevia maatalouden päästöjä ei ole saatu EU:nkin tukemista ympäristöponnisteluista huolimatta pysähtymään. Jo vuonna 2008 mietintönsä jättänyt Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä esitti, että osa ravinnepäästöjen suhteen ongelmallisimmista peltolohkoista "ostettaisiin" pois korkeaan ruoka- tai rehusatoon tähtäävästä viljelystä. Niille lohkoille tulisi laajaperäisempi, ravinnepäästöt pysäyttävä ympäristötavoite.

Tarvitsemme ravinnevuodon pysäyttämiseen ja ravinteiden kierrätykseen uuden maaluokan, energiapeltojen maaluokan.

Energiapellot kasvatettaisiin yhteiskuntien tuottamilla ravinnepitoisilla jätteillä. Energiapellot tuottaisivat vain energiaa, kuten haketta lämpö- ja sähkövoimaloiden tai pehmeämpää biomassaa biokaasulaitoksiin.

Energiapelloilla ei tuotettaisi ihmiselle ruokaa eikä karjalle rehua. Energiapellot viljellään niin tiheinä, että ne eivät kasva marjoja ja sieniä poimittavaksi asti.

Energiapeltojen tuotannolla hoidettaisiin myös ravinnepäästöiltään ongelmalliset "valumilta pois ostettavat" peltolohkot; näin nämä pellot pysyisivät kuitenkin maatilojen tuotannossa.

Energiapeltojen maaluokka tulisi vakinaistaa Maa- ja metsätalousministeriön sekä Ympäristöministeriön säännöksin tai asetusteitse niin, että se saisi oman kohtelunsa EU:n ja kansallisessa ympäristö-, maatalous- ja energiapolitiikassa. Viljelijä sitoutuisi säilyttämään energiapellot tässä maaluokassa vähintään määräajan, esimerkiksi 20 vuotta. Sinä aikana energiapeltoja ei siirrettäisi ruoan tai rehun tuotantoon eikä viljeltäisi luonnonmetsäksi.

Energiapeltojen viljely ekologisena haravana, ravinnevuodon pysäyttäjänä ja ravinteiden kierrättäjänä on verraten pitkällä Ruotsissa, josta voimme siirtää Suomeen perustietotaidon. Lisää tutkimusta ja käytännön sovelluksia silti tarvitaan.

Ilmastokamppailun, Pariisin 2015 ilmastokokouksen ja kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) lokakuun 2018 suositusten jälkeen bioenergian käyttö tulee lisääntymään niin meillä, muualla EU:ssa kuin maailmalla yleisemminkin. 2020-luvulla bioenergia kytkeytyy yhä tiiviimmin kiertotalouteen.

Laajeneva kiertotalous tarvitsee toimiakseen energiapeltojen maaluokan.

Veli Pohjonen

Kymen Sanomat. Mielipide. 5.5.2019.