Puupelletti kehittyy kivihiilen suuntaan

Kivihiilen voimalamme tuskailevat polttoaineestaan luopumisen kanssa, ovat tuskailleet jo parikymmentä vuotta. Käytännön koepoltoista kyllä tiedämme, että kivihiilen voisi korvata puupelletillä. Ensimmäisen sukupolven pelletti on kuitenkin vielä liian kaukana kivihiilestä.

Puupelletti on keksintönä yli 40 vuoden ikäinen. Keksijä on saksalaisperäinen Rudolf W. Gunnerman, joka muutti nuorena miehenä Yhdysvaltoihin, vain 20 dollaria taskussaan mutta pää täynnä ideoita. Hän patentoi 1976 Woodex-pelletin. Sen raaka-ainetta olivat Oregonin osavaltiossa kasvaneen sahapuun tähteet kuten puru.

Pellettiään Gunnerman ehdotti 1970-luvun energiakriisissä kivihiilen vaihtoehdoksi. Tavoitteena oli uusiutuva, puhdas biopolttoaine mistä ei tule kivihiilen rikkiä eikä raskasmetalleja ja tuhkaakin tulee vain vähän. Hiilidioksidin etua ei puupelletille osattu vielä laskea.

Amerikassa keksitystä pelletistä kiiri varhain tieto Suomeen. Vuonna 1979 olutyhtiö Lapin Kullan omistajiin kuulunut Arno Stormbom ja Muhoksen metsätutkija Kalevi Karsisto hankkivat Woodexin lisenssin Suomeen. He rupesivat valmistamaan pellettiä Biopuriste-yhtiössään.

Vaikka Suomeen hankittiin nimenomaan puupelletin lisenssi, meillä raaka-aineeksi valikoitui ensin puuta halvempi jyrsinturve. Valinta oli onneton. Turvepelletissä on Gunnermanin ajatusten valossa aivan liian paljon tuhkaa.

Nykyinen pellettiaalto tuli Suomeen Ruotsista. Pelletin raaka-aineeksi tuli puu. Kutsumme tänään tätä varsinaista ensimmäisen sukupolven pellettiä valkoiseksi pelletiksi. Se puristetaan pääasiassa kuivatusta, vaaleasta höylänlastusta eli kutterinlastusta.

Kivihiilestä valkoinen pelletti eroaa siinä, että valkoista pellettiä ei voi varastoida ulkotiloissa. Se imee kosteutta, löystyy, muhii ja voi ajan myötä kerätä myös hometta. Toinen ongelma on kuivana varastoidun valkoisen pelletin pölyäminen. Se vaatii voimaloissa ylimääräiset varotoimet palo-ongelman takia.

Toisen sukupolven pellettiä on kehitetty lähemmäksi kivihiiltä niin että kosteus- ja pölyongelmat pienenevät. Lupaavin 2010-luvun menetelmä on höyryräjäytys.

Muruiksi jauhettu hake johdetaan ensin painekammioon, minne lisätään höyryä. Lyhyen painejakson jälkeen ylipaine pudotetaan nopeasti. Puun solut reagoivat paineen laskuun räjähdyksenä, murskautuvat mikrotasolla ja puuroutuvat.

Kun painehöyryssä puuroutunut solumassa kuivataan ja puristetaan, syntyy uudentyyppinen pelletti. Se kestää vettä kivihiilen tavoin eikä pölyä varastossa sen enempää kuin kivihiilikään.

Solumassan räjähtävä muutos tummentaa pellettiä. Puhumme mustasta pelletistä.

Mustaa pellettiä on kokeiltu eniten Kanadassa. Vuonna 2015 mustan pelletin poltto alkoi käytännön mittakaavassa Ontarion osavaltion Thunder Bayn kivihiilivoimalassa.

Kivihiilen mitassa pelletti tarvitsee puun raaka-ainetta valtavasti. Sahateollisuuden sivutuote höylänlastu ei enää riitä. Riittävää raaka-ainetta olisi metsähake mikä saadaan ensiharvennusten pienpuusta ja myöhemmissä hakkuissa korjattavien puiden latvuksista ja oksista.

Lisää raaka-ainetta saataisiin metsäpuiden energiaviljelystä, pellettitehtaan lähialueiden joutomaan pelloilta ja turvesuon pohjilta. Ruotsissa on jo tutkittu mustan pelletin valmistusta viljellyn biomassapajun hakkeesta.

Musta pelletti on lupaava energiateollisuudellemme. Ilmaston takia joudumme toki luopumaan kivihiilestä. Mutta mustan pelletin myötä itse voimaloista ei tarvitse luopua, ne voivat jatkaa toimintaansa. Ilmastoedun lisäksi voimme siirtyä kansantalouttamme horjuttavasta ulkomaisesta fossiilienergiasta kotimaiseen uusiutuvaan energiaan.

Musta pelletti on lupaus myös maakuntiemme bioenergian tuottajille ja jalostajille. Irtonaisena metsähaketta ei kannata kuljettaa 100 kilometriä edemmäksi. Energiatiheydeltään tiivistettyä pellettiä kuljetetaan jo tänään kivihiilen tavoin, maan sisällä, maasta toiseen ja jopa mantereelta toiselle.

Sitä mukaa kun väestömme keskittyy etelärannikon seuduille, sinne keskittyy myös bioenergian menekki. Mustan pelletin markkina kasvaa.

VELI POHJONEN

Etelä-Suomen Sanomat. Mielipide. 3.5.2019