Kiertotalouteen tehoa, uutta maaluokkaa tarvitaan

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tullut yhä haastavampi ongelma. Jäteveden laitokset tehostuvat. Uudet biotuotetehtaat ovat entistä puhtaampia. Mutta mitä kirkkaampana saamme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna.

Jäteliete voi sisältää ihmiselle hankalia jäänteitä, niin myrkyllisinä alkuaineina kuin kiusallisina bakteereina. Tuorein ongelma ovat mikromuovin palaset.

Lietteen levitys ruoka- tai rehupelloille ei ole enää ratkaisu.

Hakkeella ja pelletillä käyvistä lämpövoimaloista tulee yhä enemmän tuhkaa. Se sisältää usein niin paljon kadmiumia, että nykyisten ympäristösäännösten mukaan tuhkaa ei voi levittää ruoan ja rehun tuotannossa olevaan peltoon. Tällainen tuhka ei sovellu luonnonmetsiinkään, jotka tuottavat ihmisille marjoja, sieniä ja riistaa.

Vuonna 2008 mietintönsä jättänyt maa- ja metsätalousministeriön työryhmä esitti ratkaisuksi, että osa ravinnepäästöjen suhteen ongelmallisimmista peltolohkoista "ostettaisiin" pois korkeaan ruoka- tai rehusatoon tähtäävästä viljelystä. Niille lohkoille tulisi laajaperäisempi, ravinteiden kierrätyksen ympäristötavoite.

Huoli ympäristöstä, ylipäänsä Itämerestä lahtineen on 10 vuodessa syvennyt. Tarvitsemme 2020-luvulla ravinnevuodon ja bakteerien pysäyttämiseen uuden maaluokan, kierrätyspeltojen maaluokan.

Kierrätyspellot kasvatettaisiin yhteiskuntien ja teollisuuden tuottamilla ravinnepitoisilla jätteillä. Kierrätyspellot tuottaisivat vain energiaa, tyypillisesti tuhkalla lannoitettujen lyhytkiertopuiden haketta lämpö- ja sähkövoimaloihin.

Kierrätyspellot eivät tuottaisi ihmiselle ruokaa eikä karjalle rehua. Kierrätyspellot viljellään nopeakasvuisilla lehtipuilla niin tiheinä, että ne eivät kasva marjoja ja sieniä poimittavaksi asti.

Kierrätyspeltojen tuotannolla hoidettaisiin myös ravinnepäästöiltään ongelmalliset "valumilta pois ostettavat" peltolohkot; näin nämä pellot pysyisivät kuitenkin maatilojen tuotannossa.

Viljelijä saisi kiertotalouden viljelystä tuloa yhtäältä biomassan myynnistä ja toisaalta nykypäivän tukiaisista. Vastineeksi hän sitoutuisi säilyttämään kierrätyspellot uudessa maaluokassa vähintään määräajan, esimerkiksi 20 vuotta. Sinä aikana kierrätyspeltoja ei siirrettäisi ruoan tai rehun tuotantoon eikä viljeltäisi luonnonmetsäksi.

Ravinteiden kierrätys on yhä tärkeämpää niin Suomessa kuin kaikkialla hyvinvoinnin Euroopassa. Kierrätyspeltojen viljely ekologisena haravana, ravinnevuodon pysäyttäjänä ja ravinteiden kierrättäjänä on verraten pitkällä Ruotsissa ja Tanskassa. Voimme heti siirtää tämän tietotaidon viljelijöillemme. Lisää tutkimusta ja käytännön sovelluksia silti tarvitaan.

VELI POHJONEN

Keski-Uusimaa. Mielipide. 28.6.2019