Metsien nielulaskentaa jo yli 50 vuotta

Ilmastolaskennassa pyöritetään välillä metsien hiilinieluja tavalla, joka saa tavallisen metsätilallisen ymmälleen. Äärimmillään metsien biotalous manataan ilmastolle turmiolliseksi, lopulta negatiiviseksi kääntyväksi hiilen nieluksi.

Hämmennyksen taustalla on nykypäivän vaikeaselkoinen hiilen nielulaskenta. Usein sekaisin menevät koululaskennasta tutut derivaatta ja integraali tavalla, jota tulevissa ylioppilaskirjoituksissa matematiikkaa kirjoittava abiturientti ei kestäisi.

Tieteessä nielut ja niiden vastakohta lähteet juontuvat käsitteinä 1950-luvun Yhdysvaltoihin, Massachusetts osavaltion MIT-yliopistoon. Siellä tietojenkäsittelyn oppi-isä Jay Wright Forrester loi aiheeseen systeemidynamiikan teorian ja laskennan säännöt.

Maailman tason sovelluksensa Forresterin opetus sai 1970-luvulla, Rooman Klubin ”Kasvun rajat” hankkeessa. Rooman klubi vertaili yhtäältä miten ihmiskunnalle riittävät uusiutumattomien ja uusiutuvien raaka-aineiden lähdevarastot. Toisaalta klubi pohti onko maapallolla riittävästi nieluvarastoja vastaanottamaan elintasomme nousun aiheuttamat jätteet.

Ilmakehää lämmittävän liikahiilen alkuperäinen lähdevarasto on kivihiilessä, öljyssä ja maakaasussa. Niistä saa alkunsa fossiilisen hiilen lähdevirta, hiilidioksidina taivaalle.

Kiertotalous luo hiilelle vastakkaisia varastoja, nieluvarastoja. Ne vähentävät ilmakehään kertyvää hiilidioksidia. Suomalainen metsä on keskimäärin tällainen, varma hiilen nieluvarasto (integraali). Onnistunut metsänhoitomme takaa, että varastoon käy hiilen vuotuinen nieluvirta (derivaatta).

Suomalaisessa keskustelussa pelkkä sanan nielu käyttäminen usein sekoittaa tarkoitammeko integraalia vai derivaattaa. Forresterin opin mukaan hiilen nielu (englanniksi Carbon sink) on yhtä kuin hiilen nieluvarasto (integraali).

Luonnonvarakeskus (Luke) on vuodesta 1922 lähtien määräajoin mitannut Hangosta Utsjoelle vedetyillä linjoillaan metsiemme puuston. Laskennallisesti puuta on vuoden 2018 kasvukauden jälkeen 2544 miljoonaa kiintokuutiota. Kun runkopuun oheen mukaan lasketaan oksat ja juuret, metsiemme hiilen nieluvarasto eli integraali on tasolla 900 miljoonaa tonnia, alkuainehiileksi laskettuna.

Hakkuista ja luonnon lahoamasta huolimatta puustomme pääoma lisääntyi 29,5 miljoonalla kuutiolla vuodessa (vuonna 2018). Hiilen nieluvarasto vastaavasti paisui hiilen nieluvirralla eli derivaatalla. Se oli 10,4 miljoonaa tonnia vuodessa, alkuainehiiliksi laskettuna.

Pankkikorkona ajatellen hiilen nieluvirta antoi 1,16 prosentin koron hiilen nieluvarastolle.

Puu on edelleen paras biotaloutemme uusiutuva raaka-aine. Keskimäärin Suomen puustossa on sekä vahva ilmastohiilen integraali että vuodesta toiseen mitattava ilmastohiilen plusmerkkinen derivaatta.

Maakuntien tasolla on kuitenkin eroja. Luken tuoreimpien mittausten mukaan neljässä maakunnassamme (Kymenlaakso, Uusimaa, Päijät-Häme ja Satakunta) metsävarat ovat hivenen vähenneet. Hiilen nieluvirta on muuttunut hiilen lähdevirraksi. Onneksi loput 15 maakuntaamme hiilen nieluvirtoineen korvaavat moninkertaisesti neljän maakunnan kiusalliset metsäpäästöt.

Veli Pohjonen

Kymen Sanomat. Mielipide. 13.3.2019