Pelletti on vientienergiaa

Puupelletti nousi koko 2000-luvun alkupuolen. Tehtaita rakennettiin eri puolille Suomea, useimmiten kytköksissä sahateollisuuteen.

Vuonna 2009 pelletin tuotanto ensi kerran väheni. Sahoilta ei tullutkaan pellettikoneille höylänlastua niin kuin ennen. Kyseessä lienee tilapäinen notkahdus, mikä liittyy sahatavaran markkinoihin.

Varalta tutkijat silti selvittävät jo, miten muuta metsäenergiaa, esimerkiksi haketta voisi pelletöidä kannattavasti. Se tasaisi tuotantoa ja pelletin kauppaa kotimaassa ja ulkomaille.

Meillä pelletti on öljylämmittäjän vaihtoehto ja pienten lämpökeskusten automatisoitava polttoaine. Muualla Euroopassa pelletillä on suurempi merkitys. Se liittyy maakaasuun.

Pari viime vuotta olemme ihmetelleet, miten Venäjä kiistelee milloin Ukrainan, milloin Valko-Venäjän kanssa maakaasusta.
Perimmiltään kaasukiistassa ei ole kyse rahasta, vaan vallasta.
Maakaasu on idän poliittinen ja taloudellinen neuvotteluvaltti EU:n suuntaan.

Maakaasun hana oli piilossa vanhan Neuvostoliiton aikaan. EU:lla oli vastavoimana vielä vahvempi valtti: ruokahana. Se väijyi maapallon tärkeimmän ruokaviljan, vehnän kaupan taustalla.

Maan yhteisomistuksessa Neuvostoliitto ei saanut maatalouttaan tuottamaan. Se joutui ostamaan 1970-luvulta lähtien vehnää lännestä. Vuonna 1984 vehnän nettotuonti Neuvostoliittoon nousi 25 miljoonaan tonniin. Tuontivehnää tarvittiin 100 kiloa eli kaksi säkillistä asukasta kohti.

Silloinen EU vei maailmalle vehnää kahdeksan miljoonaa tonnia. Sitä jatkoi Yhdysvallat 42 miljoonalla vientitonnillaan. Niistä täyttyi Neuvostoliiton vaje.

Uuden Venäjän aikana tilanne jatkui samana koko 1990-luvun, kunnes vuosituhannen vaihteessa tapahtui käänne. Venäjä sai maauudistusten myötä peltonsa tuottamaan. Se muuttui maailmanmarkkinoilla vehnän tuojasta viejäksi.

Nyt (2010) Venäjän vienti maailmalle on 18 miljoonaa tonnia vuodessa, samaa luokkaa kuin laajentuneen EU:n 20 miljoonaa tonnia.

Kun idän ja lännen välinen ruokahana poistui, maakaasu tuli politiikan välineeksi. Tällä on yllättävä vaikutus Suomeen. Maakaasun vaikutusketjun päässä on piskuinen lämpömuromme: puupelletti.

Talokohtainen maakaasupoltin on Keski- ja Etelä-Euroopan yleisin lämmityslaite. Sikäläisiin omakotitaloihin on jo ostettu kymmeniä tuhansia pellettitakkoja olohuoneiden lisälämmön lähteeksi. Itäkaasun tulo voi jonakin talvipäivänä taas takkuilla.

Pelletti on EU:n pientaloasujille maakaasun varavoimaa, joka kiinnostaa heitä sitä enemmän, mitä useammin Venäjältä ja Ukrainasta EU-verkkoon myytävä kaasu joutuu politiikan pelinappulaksi.

Pelletin viejinä meidän kannattaisi ottaa nyt entistä näkyvämpi osa. Maakaasusta riippuvainen Eurooppa tarvitsee pellettiä, ja sen kysynnän voi ennustaa kasvavan.

Meillä on metsäenergiaa vietäväksi eteläisempään Eurooppaan.
Pelletti on bioetanolin ja -dieselin ohella ainutta bioenergiaa, mitä kannattaa kuljettaa pitkälle. Laivalla se kulkee jo tuhansien kilometrien päähän.

Pelletin viennistä on vuosikymmenen kokemus Suomen ja Ruotsin välillä. Tukholman esikaupungin kaukolämpöä ja sähköä tuotetaan muun muassa Suomesta laivatuilla pelleteillä.

VELI POHJONEN

Itä-Häme. Sana ajallaan. 31.8.2010.