Päästökaupan rinnalle hiilen palautus

YK:n ponnisteluista, ilmastokokouksista ja EU:n päästökaupasta huolimatta hiilidioksidin nousua ei ole saatu kuriin. Tämä näkyy mittauksissa niin Suomessa, Alaskassa kuin Hawaijillakin.

Vuodesta 1958 ilmakehän hiilidioksidi on lisääntynyt 24 prosenttia. Nousu on herkeämätöntä. Viime vuosina se on ollut jopa hivenen kiihtyvää.

Kiotossa 1997 sovittu hiilidioksidin päästöihin rajoittunut ilmastopolitiikka vaikuttaa tuskastuttavan hitaasti. Jatkossa tulisi ottaa käyttöön myös muita menetelmiä, esimerkiksi hiilidioksidin palauttaminen ilmakehästä maa- ja metsätiloille, niiden puustoon ja maaperään.

Kun hiilidioksidia tupruttaa ilmakehään kivihiilivoimala, se on hiilidioksidin lähde. Voimalan päästöt aiheuttavat lähdevirran, joka mitataan tonneina hiilidioksidia vuodessa. Päästöjen seuraaminen on helppoa. Se perustuu voimalan päästökirjanpitoon.

Kun hiilidioksidia sitoo ilmakehästä metsäpalsta, se on hiilidioksidin nielu. Kasvavat puut saavat aikaan hiilidioksidin nieluvirran. Se on vastakkaissuuntainen päästöjen kanssa.

Hiilidioksidin nieluvirran mittaaminen on vaikeaa. Se on onnistunut vain tieteellisillä erikoismittareilla. Niitä on esimerkiksi Helsingin yliopiston metsäasemilla Juupajoen Hyytiälässä  ja Sallan Värriötunturissa. Juuri mittaamisen vaikeus johti siihen, että hiilidioksidin palauttamista ei hyväksytty Kioton kokouksen päätöksiin.

Hiilidioksidin nieluvirran voi mitata myös epäsuorasti, erotusmenetelmällä. Lasketaan esimerkiksi maatilan puusto vuonna yksi ja määritetään siitä hiilen määrä. Toistetaan laskenta vuonna kaksi. Kun tulokset vähennetään toisistaan, saadaan vuotuinen nieluvirta. Se mitataan tonneina hiiltä vuotta ja hehtaaria kohti.

Etiopian kehitysapuhankkeissa on laskettu, miten peltometsäviljelyllä perustetut eukalyptusmetsät varastoivat vuosittain hiiltä tavallisen pientilan tasolla. Lisäksi on selvitetty, mitä vuotuinen hiilen lisäys puihin tarkoittaa rahassa, kunhan kansainvälinen hiilikauppa ulottuu kehitysmaihin.

Vuosina 2009 ja 2010 mitatuilla, noin hehtaarin kokoisilla Etiopian ylämaan esimerkkitiloilla kasvoi kullakin vajaat kaksituhatta peltometsäviljelyn puuta tai vesaa. Ensimmäisenä vuonna niiden hiilivarasto oli keskimäärin 3,3 tonnia tilaa kohti. Toisena vuonna se oli noussut neljään tonniin. Erotus eli hiilen nieluvirta oli 0,7 tonnia vuotta ja tilaa kohti.

Hiilen nieluvirran arvo oli 28 euroa vuodessa. Suomalaisen maatilan näkökulmasta se tuntuu mitättömältä. Etiopialaisen köyhälle pientilalle hiilikauppa toisi kuitenkin kymmenen prosentin lisäarvon tilan vuotuiseen nettotulokseen.

Kehitysavun hankkeissa suunnitellaan seuraavaksi, miten hiilikauppa Etiopian pientiloilta kanavoidaan Euroopan pörsseihin. Väliportaina ovat Suomesta kehitysapuna johdettu metsänhoitoyhdistyksen malli sekä etiopialainen hiiliyksiköiden vientiyhtiö.

Suomalaisilla maa- ja metsätiloilla hiili voi lisääntyä vuosittain kahdessa pääkohteessa: puissa sekä kaikkialla maaperässä. Kestävä metsätalous lisää puustoa. Se on tutuin tapa lisätä tilan hiilivarastoa. Maaperän hiilessä on mittava potentiaali. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan yksinkertaista menetelmää, millä maaperän hiilivarasto saadaan peräkkäisinä vuosina määritetyksi.

Kiehtovin maaperän mahdollisuus on biohiilessä. Se valmistetaan esimerkiksi harvennusmännystä. Jauhettu biohiili muokataan peltoon maanparannuskalkin tavoin. Biohiilen lisäykseen voi käyttää samanlaista hiilikirjanpitoa kuin voimaloiden päästökirjanpito.

Biohiili säilyy pellossa satoja, jopa tuhansia vuosia. Etelä-Amerikasta on löytynyt ikivanhoja viljelysmaita, joiden tumma väri ja korkea hiilipitoisuus ovat peräisin intiaaneilta. He keksivät biohiilen käytön maanparannusaineena 2000 vuotta sitten.

Biohiili parantaa kivennäismaissa ravinteiden pidättymistä. Peltomaan viljavuus kohenee, ja ravinnepäästöt vesistöihin vähenevät.

Biohiilen muokkaamista suomalaisen maatilan peltoon tutkitaan jo Uudellamaalla. Aihe kuumuu, sillä biohiilen valmistuksen voi yhdistää uuden ajan metsätalouteen ja uuden tekniikan energiatalouteen.

Hyväksymällä maa- ja metsätilojen nielut hiilikauppaan saavutetaan ympäristön ja talouden etuja. Puuston määrää kasvattavaan metsänhoitoon tulee lisäkiihoke. Peltojen biohiilestä voi lopultakin löytyä menetelmä, mikä hillitsee savimaiden ravinnevalumia vesistöihin.

Hiiliyksiköiden kauppa tuo tiloille tuoretta myytävää. Kansantaloudelle on taas aina eduksi löytää uusia luontoperäisiä vientituotteita.

Hiilen palautus maa- ja metsätiloille tuo ilmastopolitiikkaan uuden, luonnonmukaisen mahdollisuuden. Tästä voi syntyä myös uuden tyyppisen, entistä kestävämmän kehitysyhteistyön kanava. Länsimaat ovat jo varanneet kehitysavun ilmastorahaa satoja miljoonia euroja, mutta yhteisymmärrys niiden käytöstä puuttuu.

Suomen ja muiden Pohjoismaiden kannattaa ponnistella yhdessä Afrikan kehitysmaiden kanssa seuraavan, marraskuussa 2011 pidettävän Durbanin ilmastokokouksen eteen. Nielut pitää lopultakin saada yhtä tärkeään asemaan kuin jo kokeillut, mutta kehnosti toimivat hiilidioksidin päästöoikeudet.

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus 21.2.2011. Web-teksti 10.3.2017.