Kasvuturve on viennin mahdollisuus

Vuonna 1955 professori Viljo Puustjärvi käynnisti kasvihuoneessaan merkittävän koesarjan. Hän halusi parantaa peltoperäistä kasvihuonemultaa lisäämällä siihen rahkasammaleesta syntynyttä suon pintaturvetta.

Eri maaseoksissa läpiviedyt kokeet yllättivät. Ei riittänyt että turpeen lisäys nosti satoja. Parhaimman sadon antoi seos, josta multa jätettiin tykkänään pois, joka oli pelkkää turvetta.

Tänään kasvuturve on käytännön testit läpäissyt, nykyaikaisen puutarha- ja kasvihuonetalouden tärkein kasvualusta.

Puustjärven turpeen ominaisuudet tulevat rahkasammaleen soluista. Kuoltuaan solu pysyy huokoisena. Se imee vettä ja ravinteita pienen pesusienen tapaan. Rahkasolukko säilyttää silti viljelykasvien juurten vaatiman ilmavuuden.

Nostokelpoista kasvuturvetta on soiden Suomessa kaikkialla, missä rahkasammal kasvaa. Kysynnän kasvaessa rahkasammalta voi viljellä lisää. Myös tummempaa sara- tai pohjaturvetta ovat 2000-luvun puutarhat oppineet hyödyntämään.

Vuosikymmeniä kasvuturve eli polttoturpeen ohessa. Ennen kuin musta, maatunut polttoturve oli turvekoneen ulottuvilla, vaaleampi pintaturve oli joka tapauksessa kuorittava suon pinnalta. Lämpöarvoltaan se oli pohjaturvetta heikompaa, eikä se ollut haluttua voimaloissa. Pintaturve jouti puutarhoille.

Kun polttoturpeen tuotanto oli kovassa nousussa, kasvuturve oli sen luonnollinen kylkiäinen. Kasvuturvetta nostettiin noin kymmenen prosenttia koko turvetuotannosta. Tällä vuosikymmenellä koko turveala kärsii polttoturpeen rapistuneesta ilmastomaineesta. Uusia turvesoita ei enää avata entiseen tahtiin.

Kasvuturvetta kuluu maailmalla nyt 40 miljoonaa kuutiota vuodessa. Se on runsaat kaksi kertaa Suomen koko polttoturpeen tuotanto. Kasvuturpeemme osuus kansainvälisistä markkinoista oli 1980-luvun alkupuolella kaksi prosenttia. Vienti kuitenkin notkahti jo 1990-luvulla, kun Baltian maat itsenäistyivät ja täyttivät vuosiksi maailman markkinat halvalla turpeellaan. 2000-luvulla kasvuturve on vaiettu vientituote. Sitä ei edes tilastoida tarkasti; tilastokeskus raportoi vain poltto- ja kasvuturpeen yhteismäärän.

Alavetelin talousajattelija, kappalainen Antti Chydenius opetti meille jo 1700-luvun lopussa tervaesimerkillään, että kansakunnan vauraus syntyy vasta viennistä. Suo pursuaa viennin mahdollisuuksia, joita emme ole osanneet hyödyntää.

Turvetalouden voisi kääntää ylösalaisin. Sen päätuotteeksi tulisi ottaa kasvuturve, ja päätavoitteeksi tulisi ottaa jalostetun kasvuturpeen vienti. Työpaikkoja syntyisi maaseudulle ja Pohjanlahden vientiyrityksiin.

Kasvuturpeen tuotanto tulisi sertifioida sopusoinnussa kansallisen soiden suojeluohjelman kanssa. Sen jälkeen kasvuturpeen voisi markkinoida ulkomaisille puutarhoille suomalaisena ympäristöturpeena.

Sitten Puustjärven peruslöydön kasvuturvetta ei ole juuri onnistuttu tehostamaan. Uusi innovaatio on puusta tehty biohiili. Sen sekoittaminen kasvualustaan pienentää tarvittavan kasvuturpeen osuutta.

Huokoisena biohiili ehostaa rahkaturpeen veden ja ravinteiden pidätyskykyä sekä ilmavuutta. Lisäksi biohiili toimii maanparannuskalkin tavoin poistamalla rahkaturpeen luontaisen happamuuden.

VELI POHJONEN

Lounais-Lappi. Mielipide. 26.4.2015.