Hakepajua kannattaisi viljellä enemmän

EU:n vihertämä voimateollisuus alkaa pian ostaa bioenergiaa sellaisella vimmalla, että puun riittävyydestä tulee metsäteollisuudelle ongelma (HS pääkirjoitus 7. 3.). Myös metsäväki on jo tovin kysellyt, että meneekö paperipuu hakkeena polttoon.

Huoli on aiheellinen. Esimerkiksi vuoden 2005 myydystä metsähakkeesta jo seitsemän prosenttia oli peräisin paperipuun mitat täyttävistä rungoista. Metsäjohtaja Ralph Erik Serlachius ja professori Risto Sarvas julkitoivat 1953 puun riittävyydestä samanlaisen huolen.

Ratkaisuksi he esittivät hakepajun viljelyä lyhytkiertoperiaatteella. Serlachius rahoitti ensimmäiset hakepajun koetaimet, ja ne viljeltiin Metsäntutkimuslaitoksen Ruotsinkylän koekentälle.

Hakkeen tuottamista nopeakasvuisilla pajuilla on tutkittu Pohjoismaissa nyt runsaat 50 vuotta. Merkittävin käytännön jakso oli 1983 -1993, kun Fortum viljeli hakepajua Inkoon tiluksillaan.

Fortum hankki tietotaidon Uppsalan yliopistosta, suomalaissyntyiseltä professori Gustaf Siréniltä. Sirén hätkähdytti metsäväkeä, kun hän totesi pellolle viljeltävän hakepajun pystyvän kasvamaan vuodessa 75 kuutiota hehtaarilla, vähintään kymmenkertaisesti sen, mitä talousmetsät kasvoivat.

Sirénin valvonnassa Fortumin hakepajukot kasvoivat hyvin, ja niissä mitattiin metsien kasvun Suomen ennätys. Suomalainen maatalouspolitiikka ei kuitenkaan vielä 1990-luvulla taipunut bioenergiaan. Hakepajun viljely ei levinnyt juuri Fortumin tiluksia laajemmalle.

Ruotsissa kehitys oli toinen. Maa varautui peltojen vaihtoehtoiseen käyttöön jo 1970-luvulla. Kun Sirén oli tutkinut hakepajua kymmenen vuotta, Ruotsin hallitus otti 1987 sen uuden maatalouspolitiikan vaihtoehdoksi.

Viljelijöiden neuvontatyö siirtyi yliopistosta käytäntöön. Ruotsin tuottajajärjestö järjesti sekä neuvonnan että sopimustuotannon, mikä takaa viljelijöiden tuottamalle hakkeelle menekin. Mukaan liittyi 25 lämpökeskusta ja joukko urakoitsijoita. Konepajat kehittivät istutuskoneita. Merkittävin uusi tuote on korjuukone, jolla pajukon voi puida pystyyn viljan tavoin.

Vuonna 2006 Keski- ja Etelä-Ruotsin pelloilla kasvoi 14'800 hehtaaria hakepajua. Lisää viljellään 500 hehtaaria vuodessa. Hakepajun viljelijä saa työhönsä EU:n maksaman bioenergiatuen. Pajua puidaan hakkeeksi 2500 hehtaaria vuodessa. Uusi sato kasvaa kantovesoina neljä vuotta.

Vuosittain bioenergiaa myydään lämpölaitoksille 200 gigawattituntia. Määrä vastaa esimerkiksi Mikkelin Pursialan aluevoimalan metsähakkeen tarvetta.

Bioenergian viljelytilanne on Suomessa muuttunut kymmenessä vuodessa. Euroopan unioni patistaa meitä ottamaan uusiutuvan energian tosissaan.

Verrattuna Ruotsiin Suomen tuotannosta lähes puuttuu yksi bioenergian laji, hakepaju. Sitä ei tulisi meilläkään unohtaa. Sen viljelyyn tulisi käynnistää Ruotsin kaltainen ohjelma.

Hakepajulla on puolellaan ajankohtainen etu. Voimme kasvattaa lisää samaa tuotetta, haketta, jonka kysyntä on kovassa kasvussa selluteollisuuden ja bioenergian samanaikaisen nousun myötä.

Veli Pohjonen

Helsingin Sanomat. Mielipide. 15.3.2007