Voisiko kanalintujen metsästyskautta jatkaa?

Metsähallituksen Villi Pohjola markkinoi latvalinnustusmatkoja naapuriin samalla, kun olemme rajoittaneet metsästystä omalla puolellamme.

Kanalintujen pyynti on osa pohjoissuomalaisten alkuperäistä eräkulttuuria. Kaikista metsästyslajeista se on syvimmällä pyytöveressämme. Aidoimmillaan tunne koetaan metsästettäessä Suomen pystykorvalla.

1900-luvulla linnustuksen luonne muuttui. Metsästäjät ovat jo pitkään vakuuttaneet, että linnustuksessa tärkeintä ei ole saaliin määrä, vaan koiran kanssa vapaana samoilun riemu. 2000-luvulla kestävä talous opitaan jo koulussa, ja nykymetsästäjät ymmärtävät isovanhempiaan paremmin, miksi saalismäärät on sopeutettava lintukantojen vaihteluihin.

Linnustuskausi kesti vielä 1960-luvulla syyskuun alusta tammikuun loppuun. Sittemmin kausi lyheni, ja vuoden 1993 asetuksella pyytöaika kavennettiin nykyiselleen. Linnustus alkaa 10. syyskuuta ja päättyy lokakuun lopussa. Muutoksen taustalla olivat 1970-luvun puolivälin sekä 1980- ja 1990-luvun vaihteen riistakadot.

Linnustuskausi puhuttaa Pohjois-Suomen metsästäjiä jälleen, kahdesta syystä. Teerikanta on muutaman vuoden ajan ollut hämmästyttävän vahva. Muistissa ovat Koillismaalle viime syksynä kertyneet satapäiset teeriparvet. Suomen suurimmassa valokuvatussa talvitokassa, Taivalkosken Mustavaarassa, laskettiin joulukuussa 620 teertä.

Urosteeren talvipyyntiä kokeiltiin 1981. Nykyrunsauteen vedoten metsästäjät ovat ehdottaneet kokeilun uusimista, toistaiseksi tuloksetta. Viimeksi kansanedustaja Markus Mustajärven heinäkuussa tekemän kirjallisen kysymyksen torjui maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila.

Toisekseen, metsästäjiä on ihmetyttänyt, miksi linnustuskausi on Pohjois-Ruotsissa pidempi kuin meillä. Metsähallituksen Villi Pohjola markkinoi latvalinnustusmatkoja naapuriin samalla, kun olemme rajoittaneet metsästystä omalla puolellamme.

Linnustus alkaa Västerbottenin ja Norrbottenin lääneissä 25. elokuuta ja jatkuu tammikuun loppuun. Naarasmetson ja -teeren pyynti päättyy kuitenkin jo marraskuun 15. päivä.

Ruotsalaiset ovat todenneet, että pidempi metsästyskausi ja vaikea talvipyynti eivät ole riistakantojen uhka. Miksei havainto päde meillä? Maidemme pohjoisosat voisi olettaa luonnonolosuhteiltaan ja metsästäjiltään samankaltaisiksi niin, että metsästyskaudet voisivat olla yhtenevät.

Metsästysmahdollisuudet riippuvat lintukantojen pitkä- ja lyhytaikaisista vaihteluista. Värriön tutkimusasemalla Sallassa vaihtelua seurataan kanalintujen talvijälkien perusteella. Maastoon on merkattu 200 paalulla kuusi kilometriä pitkä linja, joka kulkee luonnonpuiston läpi Värriötuntureiden selänteeltä outamaiden ja jänkien poikki Ylinuorttijoen laaksoon.

Linjaa on hiihdetty vuodesta 1967 lumien aikaan joka viikko, yhteensä 1218 kertaa. Hiihtäjä havainnoi reitin ylittäneet jälkivanat paaluvälin tarkkuudella. Kanalinnuilta on kertynyt ainutlaatuinen, 40 vuoden mittainen, viikkohavaintoihin perustuva jälkipankki.

Kaikkiaan kanalinnun jälkivana on laskettu 8824 kertaa, eli keskimäärin 221 kertaa talvessa. Huippuvuosi oli 2001, jolloin havaintoja oli 957. Heikoin oli katovuosi 1976, jolloin linjan ylittäviä jälkivanoja oli vain 18. Viime talvena laskettiin 153 jälkivanaa.

Kolme neljästä jälkihavainnosta koskee riekkoa. Myös riekon kanta oli huipussaan 2001, mistä lähtien kanta on ollut laskussa, nyt jo kuuden vuoden ajan. Talviriekkoja Värriössä silti on, sillä viime talvenakin jälkivana kirjattiin 126 kertaa.

Jäljet kertovat, että kanalintujen pitkäaikaiset kannat ovat Värriön luonnonpuistossa nousussa. Kun havainnoista puhdistetaan vuosivaihtelu, kanalintujen yhteenlaskettuja jälkivanoja havaittiin 1960-luvun lopulla vain 50 kertaa, mutta 2000-luvun alussa jo keskimäärin 350 kertaa talvessa.

Värriö rauhoitettiin kahdessa vaiheessa. Laki Värriön luonnonpuistosta on vuodelta 1981. Rajoitettu metsästys oli luvallista paikalliselle väestölle, kunnes täysrauhoitus tuli voimaan 1995.

Kaksivaiheinen rauhoitus näkyy jälkihavainnoissa. Kanalintujen kannat kääntyivät pitkäaikaiseen nousuun. Vastaava ilmiö lienee tapahtunut muuallakin täysrauhoitetuilla Pohjois-Suomen luonnonsuojelualueilla. Pitkäaikaista nousua ei ole kuitenkaan pystytty numeroin toteamaan, koska Värriön kaltaisia, kymmenien vuosien mittaisia, usein toistuvia ja säännöllisiä havaintosarjoja ei ole muissa puistoissa.

Suojelualueiden verkolla voi olla riistakantojen tasaajana aiemmin ymmärrettyä suurempi merkitys. Värriön havainnot antavat jo viitteen, että kanalintujen pitkäaikaiset peruskannat on mahdollinen säilyttää ja kääntää nousuun täyssuojelun alueilla.

Kun peruskanta puistossa vahvistuu, lintuja lentää myös puiston ulkopuolelle. Tutkittavaa riittää vielä siinä, missä määrin, milloin ja minkä ikäluokan linnut lähtevät vaeltamaan niin, että ne päätyvät puistosta metsästysalueille. Värriön tutkimusasemalla tätä on seurattu radiopannoin.

Kaikki linnut eivät vaella, mutta jotkut siirtyvät hämmästyttävän pitkiä matkoja. Muuan riekko lensi keväällä Värriötunturista Naltiotunturin taakse, jänkämaille 50 kilometrin päähän. Vietettyään siellä kesän ja syksyn se palasi jouluksi takaisin Värriöön.

Metsolla matkaennätystä pitää kukko, joka lensi keskikesällä puiston halki, ylitti Tuntsan latvat ja pysähtyi metsästysalueelle kymmenen kilometriä puistonrajan eteläpuolelle. Sitten se lensi puistoon takaisin, pari päivää ennen metsästyskauden alkua.

Onnistunut luonnonsuojelu turvaa metsästystä takaamalla siemenen säilymisen ja peruskannan luonnollisen vahvistumisen. Näin ymmärrettynä luonnonsuojelu on metsästäjien paras edunvalvoja.

Sekä Pohjois-Ruotsiin että Pohjois-Suomeen luotiin 1900-luvulla mittavat luonnonsuojelualueiden verkot, joissa kanalinnut ovat harvoja paikallispoikkeuksia lukuun ottamatta pysyvästi rauhoitettuja. Näitä verkkoja tulisi hyödyntää nykyistä enemmän, kun metsästysajoista päätetään. Pohjois-Ruotsissa tämä lienee ymmärretty varhemmin kuin meillä.

Ehkäpä tilapäinen teerikukon talvimetsästys ei ole Pohjois-Suomen 2000-luvun metsästäjille riittävä tavoite. Eikö sen asemesta tulisi harkita yhteneviä kanalintujen metsästysaikoja Pohjois-Ruotsin kanssa?

VELI POHJONEN

Kaleva. Alakerta. 19.8.2007.