Bioetanoli uuteen harkintaan

Maailmantaloudessa vakavasti otettavia hyödykkeitä ovat sellaiset,
joita voi ostaa ja myydä pörssissä. Tyypillinen kaupattava hyödyke on öljy. Elokuun 2008 lopulla sitä sai ostaa ja myydä 114 dollarin
tynnyrihintaan, mikä vastaa 49 eurosenttiä litralta.

Etanoli on ainut bioenergian laji, joka on hyväksytty
tavarapörsseihin. Se vietiin Chicagon pörssiin maaliskuussa 2005.
Elokuun 2008 lopulla etanolin noteeraus oli 2,3 dollaria
gallonalta, mikä vastaa 42 eurosenttiä litralta.

Vaikka uusiutuva bioetanoli on jo halvempi vaihtoehto
fossiiliselle öljylle, se ei kelpaa Euroopassa. Bioetanoli on
ilmastovaikutukseltaan heikkotehoinen ensimmäisen sukupolven
biopolttoaine. Sen tuottaminen syö muuta energiaa lähes yhtä paljon kuin lopputuote sisältää.

Etanoliin verrattuna muut bioenergian vaihtoehdot, esimerkiksi
hake, pelletti, ruokohelpi ja biokaasu ovat kuitenkin puuhastelua.
Niitä ei voi ostaa ja myydä päivittäin. Niitä eivät tavarapörssit
noteeraa.

Palmuöljystä tehtävä biodiesel kompastelee ympäristöjärjestöjen
kanssa. Toisen sukupolven biopolttoneste, Varkauden hakediesel on
kokeiluvaiheessa, mutta silti kaukana jokapäiväisestä pörssikaupasta.

Bioetanolin viemisellä pörssiin oli kaksi merkittävää
seuraamusta. Ensimmäiseen ei osattu varautua. Bioetanolin
pääraaka-aineen eli maissin hinta alkoi nousta. Kun maissin
pörssihinta oli viisi eurosenttiä kilolta vielä vuosikymmenen alussa,
elokuussa 2008 maissikilosta sai maksaa kolme kertaa enemmän

Maissi veti mukanaan muut viljat. Seurauksena oli ruoan hintojen
nousu kaikkialla maailmassa, inflaatio, lakkoja länsimaissa ja
ruokamellakoita kehitysmaissa.

Hinnan nousu on seurausta Yhdysvaltain nykyisen presidentti
George W. Bushin ilmastopolitiikasta. Se vähättelee kasvihuoneilmiötä.

Yhdysvallat ei sitoutunut EU:n ajamaan ilmaston muutoksen
torjuntaan ja hiilidioksidipäästöjen vähennyksiin. Niiden asemesta
Yhdysvallat keskittyi raakaöljyä korvaavan biopolttonesteen
tuotantoon.

Toinen seuraamus noudatti käsikirjoitusta. Jo 1970-luvun
öljysotien jälkeen oli tarve löytää hintakilpailija fossiiliöljylle.
Maissista tislattava alkoholi oli mukana ensimmäisten joukossa.

Vielä kesällä 2006 bioetanolista sai maksaa kaksi kertaa enemmän
kuin öljystä. Kun etanolimaissin viljely oli saavuttanut
Yhdysvalloissa riittävän laajuuden, ja kun tislaamot alkoivat tuottaa
bioetanolia riittävästi, sen hinta alkoi laskea. Elokuussa 2007
bioetanolin pörssihinta painui raakaöljyn alle. Silloin molempien
hintataso oli 35 eurosenttiä litralta.

Kuluneen vuoden aikana polttonesteiden maailmanhinnat ensin
nousivat ja sitten laskivat. Merkittävää oli bioetanolin hinnan
pysytteleminen koko ajan öljyn hinnan alapuolella.

Suomi hylkäsi bioetanolin huhtikuussa 2007, kun Altia (entinen
Alko) pysäytti uuden, ohraan perustuneen tehtaansa valmistelut
Ilmajoella. Sen jälkeen päätavoitteemme on ollut biodieselissä, joka
tehdään metsähakkeesta. Biodiesel ei näytä kuitenkaan saavan
tavarapörssien hyväksyntää. Siksi kotimaista bioetanolia tulisi
harkita uudelleen.

Ohra ei ole etanolin ainut vaihtoehto, sillä jo 1900-luvulla
osasimme valmistaa sitä puusta. Tuote tunnettiin paremmin
tikkuviinana. Se tuli sulfiittiselluloosan ohessa.

Viimeksi puuetanolin tuotantoa ehdotettiin vaihtoehtona
Kemijärven sellutehtaalle. Etanoli olisi tullut niin sanotun
liukosellun sivutuotteena. Se on sulfiittisellun perillinen, mutta
sitä vähäpäästöisempi. Kemijärven tehdas kuitenkin lakkautettiin.

Puuetanoli ei aiheuttaisi ruokakriisiä kuten maissietanoli. Siksi
talousmetsien maan kuten Suomen kannattaisi kehittää myös
etanolilinjaa.

VELI POHJONEN

Etelä-Saimaa. Artikkeli. 3.9.2008