Puu perusvoimaksi

1970-luvun energiapeli tarjosi tulevaisuudelle vain ydinvoimaa tai öljyä, maakaasua ja kivihiililtä. Olivatko ne todellisia vaihtoehtoja?

Kaikilla mainituilla on rasitteena ylikäymätön ympäristöongelma, ydinvoimalla ikuiset jätteet, fossiilivoimalla ilmastoa tukahduttava hiilidioksidi. Ne ovat myös tuontitavaraa.

Ydinvoimankin väitetty kotimaisuus on samaa luokkaa kuin banaanin. Tuote kypsytetään Suomessa, mutta raaka-aine ostetaan ulkomailta.

Parivaljakko Johannes Virolainen ja Olavi Huikari ajattelivat energiapelistä toisin. Siinä tulee olla puuvoima vastaan muut voimat, kotimainen vastaan tuontitavara, uusiutuvat vastaan uusiutumattomat luonnonvarat.

Ministeri Virolainen nimitti 1976 professori Huikarin jäseneksi Energiapolitiikan neuvostoon vastapainoksi ydinvoimaa ajaneelle koulukunnalle. Huikari ehdotti neuvostolle puun energiakäyttöä.

Neuvosto puolsi ehdotusta. Virolainen järjesti Metsäntutkimuslaitokselle varat kymmenvuotiseen Puu energian raaka-aineena -projektiin.

Mitä 35 vuodessa tapahtui? Vuosi 2012 oli Suomen energiatalouden paaluvuosi. Puuvoima kiri tasoihin monikymmenvuotisen ykkösen, öljyvoiman kanssa.

Ennakkotiedoissa puuvoiman osuus oli syksyllä 27, öljyvoiman 23, ydinvoiman 18 ja kivihiilivoiman 12 prosenttia. Vesivoima ja turvevoima olivat neljässä prosentissa.

Virolaisen ja Huikarin näkemys toteutui. Puusta tuli 2010-luvulla Suomen perusvoimaa.

Veli Pohjonen

Savon Sanomat. Lukijan Sanomat. 6.2.2014