Suomessa on 431,000 yksityistä, yli yhden hehtaarin metsälöä. Metsänomistajia kansastamme on vielä enemmän, kaikkiaan 750,000, sillä melkoinen osa palstoja on perikuntien ja perheyhtymien nimissä. Joka kuudes suomalainen harjoittaa pienmetsätaloutta, aktiivisesti tai passiivisesti.
Aktiivinen metsänviljelijä kasvattaa puuta, hoitaa metsäänsä ja myy metsänsä satoa säännöllisesti. Aktiivista pienmetsätaloutta on myös metsän hoitaminen virkistykseksi, kotitarvekäyttöön tai vaikkapa omaksi suojelualueekseen. Passiivinen pienmetsätalouden harjoittaja taas tyytyy vain maksamaan metsäveroa, metsäalansa mukaisesti.
Pienmetsätilojen määrä on nousussa, sillä perinnönjaoissa ja tiloja muuten lohkottaessa syntyy vuosittain noin 2000 uutta metsälöä. Parinkymmenen vuoden kuluttua pienmetsätaloutta voi harjoittaa miljoona suomalaista.
Yksityismetsiämme kuvataan sanalla pirstoutuneisuus. Pirstoutumista, millä tarkoitetaan metsätilojen lohkomisia, on väitetty yksityismetsätaloutemme pahaksi ongelmaksi. Metsä 2000 - ohjelma päätteli metsien pirstoutuneisuuden nostavan metsänhoidon ja puunkorjuun kustannuksia, heikentävän puun tarjontaa myyntiin ja vaikeuttavan metsäteollisuuden puuhuoltoa.
Metsätalouden hehtaarikustannusten tiedetään todella jäävän isoilla metsäaloilla pienemmäksi. Erityisesti tämä koskee pystymyyntiä ja koneellisia hakkuita. Pystymyynnissä puuta kannattaa myydä mahdollisimman suurilta aloilta ja suurissa erissä jo hinnoittelun takia, sillä puukuutiolle saa sitä paremman hinnan mitä useampia kuutioita voi tarjota kerrallamyytäväksi. Metsätilallisen omatoimisissa hankintahakkuissa, isojen pintaalojen etua ei sen sijaan ole.
Metsäteollisuuden puunsaannin vaikeutumista ei ole kyetty osoittamaan. Metsäntutkimuslaitoksessa on todettu että alle 10 hehtaarin metsälöiltä myydään vuodessa puuta hehtaaria kohti laskettuna vain noin kuutio vähemmän kuin suuremmilta tiloilta. Vuosittain syntyviltä pienmetsälöiltä hakataan yhteensä 10 000 kuutiota vähemmän kuin mitä niiltä hakattiin ennen lohkomista. Määrä on merkityksetön kun koko yksityismetsien hakkuut ovat vuosittain 35-40 miljoonaa kuutiota.
Tilastoilmiönä metsien pirstoutuminen on merkityksetön. Metsälöidemme keskikoko pieneni 1980-luvulla vain 27.1 hehtaarista 26.6 hehtaariin.
Lopettakaamme puhe pienmetsätalouden kelvottomuudesta ja yksityismetsien pirstoutuneisuudesta. Pienmetsätalouden harjoittaja on metsäelinkeinomme todellinen selkäranka. Nuo 750,000 suomalaista hallitsevat 75 prosenttia metsiemme kasvusta. He päättävät valtaosasta metsäteollisuutemme raaka-ainetta. Heidän tulisi olla metsäpolitiikan erityisenä kohteena.
Metsätaloutemme ongelma ei ole metsien pirstoutuneisuus. Ongelma on metsähengen puute. Osa metsätilallisia on vieraantunut metsälöstään, suorastaan ymmärtämätön metsänsä talous- ja virkistysarvoista.
Osa metsätilallisia ei tunne kestävän metsätalouden periaatetta. Hoidetusta, 27 hehtaarin keskiarvometsästä voi vuosittain korjata runsaan 100 kuution sadon. Se vastaa nykyisin myyntipuun hankintahinnoin noin 20 000 markan bruttotuloa. Kestävän talouden periaate kertoo että tuon verran voi hakata ja myydä joka vuosi; vain puun vuosikasvu myydään, pääomaan ei kajota.
Metsätaloutta edistävän työn: neuvonnan, valistuksen, innostuksen ja metsänparannustuen tulisi nyt kohdistua metsätilallisiin pienemmästä päästä. Heihin tulisi puhaltaa uusi innostuksen henki. Metsähenkeä, metsänviljelijän maahenkeä tarvitaan jotta Suomi pysyy jatkuvasti vauraana pienmetsätalouden maana.
VELI POHJONEN
*****
Teksti on kirjoitettu 29.1.1990 - ei kuitenkaan liene lähetty tarjolle mihinkään lehteen.
No comments:
Post a Comment