Kiertotaloudessa puun tuhkalla on pitkä historia. Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikari opetti 1900-luvulla, että Suomen taannoinen asuttaminen rannikolta sisämaahan ei olisi ollut mahdollinen ilman tuhkan ravinteita.
Tuhka oli peräisin luonnonmetsistämme. Niitä paloi joka kesä sekä kairojen metsäpaloissa että suunnitelluissa kaskeamisissa. Kevättulvat huuhtelivat tuhkaa kairoista jokivarsiin. Tulvavesien ravinteet lannoittivat rantaniittyjä. Ne alkoivat kasvaa, pääosin heinää.
Heinä kasvoi niin hyvin, että paikallisen pientilallisen oli mahdollinen elättää talven yli nautansa, lampaansa ja hevosensa. Suomen asutus levisi sisämaahan jokivarsia myöten.
Puun tuhka on metsänhoidon ihanteellinen lannoite. Se sisältää puiden tarvitsemia ravinteita juuri samassa suhteessa kuin edellisen kasvukierron puut ovat niitä maasta runkoihinsa ottaneet. Ainut merkittävä ravinnepuute on palavina kaasuina taivaalle päätynyt typpi.
Huikari opetti että puun korjuu vähentää aina ravinteita metsästä. Metsissämme 2000-luvun puolella todettu hienoinen vuosikasvun taantuma voi johtua osaltaan tästä. Emme ole kierrättäneet puiden tarvitsemia ravinteita riittävästi. Tätä metsämme olisivat tarvinneet aina siitä lähtien kun hakkuiden aika alkoi.
Energiapuun käyttö voimalaitoksissa on lisääntynyt. Tuhkaa olisi käytettävissä vuosittain vähintään 200 000 tonnia. Sillä voitaisiin lannoittaa noin 70 000 hehtaaria. Tällä hetkellä tuhkalla lannoitetaan vuosittain reilut 12 000 hehtaaria. Kiertotalous kehottaa viisinkertaistamaan sen.
Pölymäisen puuntuhkan levitys lannoitteeksi on luontaisin levittää metsään nykyisin metsäkonein tai maataloustraktorein. Tuhkaa voi levittää myös helikopterilla tai huomisen miehittämättömillä drooneilla.
Puuntuhkan voi myös rakeistaa. Raetuhkaa voi kuljettaa eri puolille maatamme, tai jopa vientiin asti puupelletin tavoin.
Puun tuhka on yksi kansantaloutemme helmiä. Se on edelleen kiertotaloutemme ytimessä. Metsien tuhkalannoitusta olisi syytä heti vauhdittaa.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment