Ensiharvennusta odottavat metsämme kasvavat massoittain pienpuuta, mikä ei ole vielä turvonnut paperipuun mittaan. Uuden ajan biotalous, esimerkiksi autojemme tulevan biopolttonesteen tuotanto laskee paljolti juuri halvan pienpuun varaan. Puhumme biorangasta.
Bioranka on tyypillisesti tyveltään alle kymmensenttistä. Karsittuna siitä maksettiin alkuvuodesta 2019 tien varressa 25,5 euroa kiintokuutiolta. Puolet hinnasta tulisi olla omaa palkkaa metsäänsä kasvattavalle, ja toinen puoli koneurakoitsijan palkkaa pienpuun korjaajalle.
Luonnonvarakeskus selvitti jo 2011 asian todellisen tilan. Alle kymmensenttistä puuta ei nykykonein 25 eurolla tien varteen saa. Pienen puun korjuu maksaa järeällä metsäharvesterilla noin 60 euroa kiintokuutiolta. Korjuu nykyisin metsäkonein noudattaa metsäekonomian karua lakia: kun korjattavan puun keskikoko pienenee, puun kuutiokustannus tienvarressa nousee.
Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus selvitti 2013 pienpuun tuotantoa uudelta kannalta. Sen sijaan että bioranka kerätään metsästä yksin puin järeillä koneilla, vertailussa oli voisiko pystykasvuston puida kevyellä, tavalliseen maataloustraktoriin pohjaavalla massamenetelmällä suoraan hakkeeksi. Parhaiten menetelmään sopii tasaiselle maalle viljelty lyhyen kierron paju. Eniten siitä on käytännön kokemusta ja mittaustietoa Ruotsista ja Tanskasta.
Kun 5-6 senttisen, pellolle riveihin viljellyn pajukon pui viljan tavoin suoraan hakkeeksi, korjuun kustannus putosi tasolle 10 euroa kiintokuutiolta. Myytävä tuote oli jo valmiiksi hakkeena tien varressa. Viljelijä myisi sellaisen kuution mielellään 25 eurolla.
Suomessa ei ole kokeiltu yhtään hakepuimuria sitten vuoden 1979 Kannuksen energiametsäkoeasemalla, Pallarin vesakkoharvesterilla järjestetyn näytöksen jälkeen. Kyseinen puimuri myytiin sittemmin Ruotsiin. Tänään pienikokoisimmat ja käytännöllisimmät hakepuimurit ovat käytössä Tanskassa.
Lyhyen kierron pienpuussa ja sen massakorjuussa on kyse viljelyn eli kulttuurin (agricultura) kehityksestä. Läpi kulttuurimme historian ihminen on siirtynyt keräilystä viljelyyn. Ennen viljat kerättiin sirpillä lyhteiksi, kuivattiin ja jyvät eroteltiin tähkistä työläin menetelmin. Nyt viljat konepuidaan pellolla, jyviksi suoraan siiloon.
Ennen karjan rehuheinä kerättiin soilta kantamalla se kesällä niittylatoihin, ja ajamalla se talvella hevosilla navettaan. Nyt heinä viljellään pellolla ja korjataan traktorilla valkoisten muovipaalien kautta suoraan lehmille.
Energiatalouden on jatkossa pohdittava, tuleeko bioranka keräilystä vai viljelystä. Historiasta on opittavaa. Biorangan hintamysteeri ratkeaa vasta, kun siirrymme keräilystä viljelyyn.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment