Maakaasu ja biokaasu ovat Suomen energiatalouden yksinkertaisin parivaljakko. Molemmilla kaasuilla voi lämmittää taloja, tuottaa voimaa teollisuudelle ja käyttää autoja.
Puhtaimmillaan kyseessä on kemian yksinkertaisin hiilivety, metaani. Molekyylissä on yksi atomi hiiltä ja neljä atomia vetyä. Vety palaa haitattomaksi vedeksi. Hiili palaa hiilidioksidiksi. Biokaasusta tullessaan sekään ei ole ilmastolle haitallinen vaan kiertävä.
Maakaasu oli merkittävä 1970-luvulla Suomen ja Neuvostoliiton välisessä tavaranvaihtosopimuksessa. Maakaasua varten rakennettiin Etelä-Suomen putkisto. Se kytkettiin Imatralta yhteyteen itänaapurin kaasukentille.
Maakaasun korvaajaksi ajateltu biokaasu oli mukana yliopistotutkimuksissa jo 1990-luvun alussa. Suurin mahdollisuus nähtiin energiaviljelyssä.
Joensuun yliopiston kokeissa kaasutettiin pellolla viljeltyjä biomassoja (puna-apilaa ja energiapajua), metsäperäisiä biomassoja (sahanpurua ja leppähaketta) sekä karjan jätteitä. Biokaasua syntyi vaihtelevassa määrin kaikista kasvi- ja eläinperäisistä raaka-aineista. Viljellyistä biomassoista parhaiten kaasuuntui puna-apila.
Biokaasua tutkittiin myös mädättäjäbakteerien suunnasta. Normaalisti biokaasurin bakteerit olivat villiä kantaa lehmän pötsistä. Ne olivat tulleet reaktoriin karjanlannan mukana.
Kokeissa oli mukana myös hirven vatsasta peräisin olevia bakteereita. Puumainen biomassa kaasuuntui astetta paremmin, kun metaanibakteerit oli saatu männyntaimikkoja laiduntaneen hirven pötsistä.
Biokaasu loi 1990-luvulla tulevaisuuden näkymän. Putkiverkkomme ei jää joutilaaksi sittenkään, kun maakaasu ehtyy, kun sen hinta nousee sietämättömän korkealle, tai kun sen hiilidioksidipäästöjä ei enää suvaita.
Maantieteellisesti kaasuverkkoa voisi laajentaa. Putkiverkon voisi ulottaa asutuskeskuksesta toiseen, Etelä-Suomesta Pohjois-Suomeen. Verkon voisi ulottaa Tornion tasolta Ruotsin puolellekin, kun ilmastokamppailu siellä kiihtyy.
Suomalainen biokaasu ei kuitenkaan kehittynyt 1990-luvun ajattelun suuntaan. Kaasuverkon laajentaminenkin pohjoiseen päin pysähtyi Tampereen tasolle.
Onko biokaasua hyljeksitty? Biokaasu taidetaan mieltää vain omanhajuiseksi jätteen kummajaiseksi, mitä syntyy suurten karjatilojen takapihalla tai jäteveden puhdistamoiden kyljessä.
Biokaasu olisi syytä palauttaa 1990-luvun alun ajattelun tapaan energiaviljelyn ja uuden sukupolven maatalouden lopputuotteeksi. Ilmastokamppailussa sitä olisi tuettava koko maan putkiverkolla. Energiaviljelyyn tulisi saada riittävä EU:n ilmastotuki.
Biokaasun energian mittavat mahdollisuudet ovat turpeen energian korvaamisessa. Se on Pohjois-Suomelle sopiva ratkaisu. 2020-luvulla turvesuot ja entisten turvesoiden pohjat voi viljellä pysyvästi monivuotiselle biomassalle.
Maatilamme tarttuisivat kaasun raaka-aineena tarvittavan biomassan tuotantoon heti, kun biokaasuun kytkeytyisi myös rahan haju.
Veli Pohjonen
No comments:
Post a Comment