Eukalyptus on lämpimien maiden viljelypuu. Se on jo pitkään vuotta terävöittänyt Suomen selluteollisuutta, sen taloutta. Eukalyptus kasvaa esimerkiksi Brasiliassa halpaa sellun raaka-ainetta sellaisella vauhdilla mihin meidän mäntymme ei pysty.
Stora Enso ja UPM ovat viime vuosina rakentaneet uusia sellutehtaita vain lämpimiin euka-maihin, eivät kylmään havu-Pohjolaan. Kesän järkyttävimpiä kotimaisia metsäuutisia lienee silti, että jopa sellutehdas lopetaan Suomessa. Kyseessä on Stora Enson Sunilan tehdas Kotkassa.
Olimmeko varautuneet siihen että vain paperitehtaita suljetaan, digiajan vietyä paperilta markkinat?
Eukalyptusta viljellään maailmassa kaikista puulajeista eniten. Puumassallaan se on merkittävin hiilen uusi nielu. Se myös hidastaa tropiikin luonnonmetsien katoa.
Kummajainen eukalyptus kuitenkin on, koska ympäristöväki vastustaa sitä, mutta puun kasvattajat – sekä perhetilat että yhtiömetsälöt – voivat puolustaa sitä yhtä kiihkeästi.
Eukalyptuksen väitetään kuivattavan pohjavedet, köyhdyttävän maan ravinteista, tappavan heinät altaan ja karkottavan linnut. YK:n asiantuntijat osoittivat jo 1980-luvulla pääosan väitteistä vääriksi.
Eukalyptuksen vastustus liittyy myös ihmisoikeuksiin ja maan valtauksiin. Maattomaksi jääneet pienviljelijät kapinoivat, kun suuryhtiöt perustavat tuhansien hehtaarien puupeltoja heidän kotiseudulleen.
Valtio vuokraa maat yhtiöille. Eukalyptuksen alle jääviä pikkupalstoja olivat viljelleet köyhistä köyhimmät, ilman maakirjoja. Usein maita olivat laiduntaneet paimentolaiset sikäläisellä jokamiehen oikeudella.
Silloin kun pientilallisella on maakirja, hän muuttuu eukalyptuksen vastustajasta sen kannattajaksi. Eukalyptuksen viljely pienpalstalla on helppoa, kasvu kovaa, ja markkina varma. Tästä on esimerkki Etiopiasta. Siellä eukalyptus on ollut maatalouden kehitysavun ytimessä, myös Suomen hankkeissa.
Etiopian ylänkömaiden perhetilat ovat kehittäneet eukalyptuksen tuotantonsa monipuoliseksi. Puuta kasvatetaan, myydään kotimaassa ja viedään ulkomaille.
Noin hehtaarin pientilaansa viljelevä talonpoika kasvattaa tilallaan viljan ohessa 500 eukalyptusrunkoa, joista hän korjaa vuosittain sata. Uudet rungot kasvavat vesomalla.
Suorimmat rungot hän sahaa määrämittaan, kuorii ja myy propseina. Kilpukkoina jääneet propsien sahaustähteet miilutetaan ja markkinoidaan puuhiilenä pääkaupungin Addis Abeban kotitalouksille. Latvukset ja oksat ovat rahanarvoista polttopuuta kotikylässä.
Etiopialainen pientilallinen saa vuoden myyntituloistaan kymmenen prosenttia eukalyptuksesta, vilja- ja karjatulojen päälle. Myyntipuulla on ruokaturvaa parantava vaikutus, koska myynnin voi ajoittaa kuivan kauden lopulle ja ostaa silloin perheen tarvitsemaa lisäruokaa.
Eukalyptus on koko maailman mittakaavassa metsätalouden kummajainen. Se tuntuu horjuttavan ajatteluamme niin luonnon monimuotoisuudesta kuin köyhille maille annettavasta kehitysavustakin.
Eukalyptus silti ohjailee maailman metsätaloutta jatkossakin. Myös Suomessa on tämä ymmärrettävä.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment