Kevään myötä olemme jo varautuneet ruohikkopalojen riskeihin. Ei kestä kauaakaan, kun ne vaihtuvat metsäpalojen riskeihin. Metsäpaloilla on jatkuva kytkentänsä metsien hoitoon.
Suomalainen metsänhoito pääsi maailman eturiviin syksyllä 2018, kun Yhdysvaltain silloinen presidentti Donald Trump vieraili Kalifornian metsäpalojen alueella. Hän kehotti kansalaisiaan hoitamaan jatkossa Kalifornian metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevän metsänhoidon tavalla.
Trump käytti suomalaisesta palometsänhoidosta sanaa raking, mikä tarkoittaa haravoimista. Metsien haravoiminen huvitti suomalaisia. Letkautuksen taustalla oli kuitenkin tosiasia.
Suomalaisessa paloturvallisessa mallissa viljelymetsää hoidetaan säännöllisin harvennuksin niin, että viereisten runkojen paloherkät, kuivat oksat eivät enää syleile toisiaan. Pääosaa Kalifornian metsiä ei hoideta tällä periaatteella. Myöskään Siperian paloherkkiä metsiä ei hoideta näin.
Toiseksi, harvennushakkuissa korjataan myytäväksi paitsi teollisuuden hamuama runkopuu, myös nykypäivän voimaloihin menevät oksat ja latvukset sekä ylimääräinen pienpuu. Korjuukoneet kuljettavat energiapuun metsäautotien varteen ja lopulta voimalaan. Siellä puu palaa hallittuna hyötypalona, ei holtittomana metsäpalona.
Kolmas palometsänhoidon toimenpide on havupuiden pystykarsinta. Se on tosin Suomessa vielä vähemmän käytetty. Pystykarsinta on paljon yleisempää esimerkiksi metsämaa Japanissa.
Kun oksat poistaa pystykarsimalla yli pensaspalojen liekin rajan, arvopuuston latvapalojen riski vähenee. Esimerkiksi kesän 2020 laajin metsäpalomme, Muhoksen kunnan palo levisi osaltaan latvapalona. Pystykarsintaa voisi kehittää arvopuiden kannalta yhtä tärkeäksi metsäpalojen estotoimeksi kuin hakkuutähteen ja pienpuun tarkka korjaaminen.
Viljelymetsien ”haravoiminen” on osa vuonna 2002 metsätalouteemme luotua risupakettia. Termi on peräisin silloisesta väittelystä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketti koottiin uusiutuvan energian, etenkin energiapuun tuotannon tukilupaukseksi.
Eduskunnan hyväksymä risupaketti, tukiaisineen, hieman vauhditti hakkuutähteen ja pienpuun korjuuta. Vuonna 2020 olimme tasolla 8,1 miljoonaa kiintokuutiota.
Korjattavaa, paloherkkää puuta metsissämme silti riittää. Jo 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa istunut, professori Olavi Huikarin johtama energiametsätoimikunta arvioi energiapuun korjuun mahdollisuudeksi 20,4 miljoonaa kuutiota vuodessa.
Entistä tehostetumpi energiapuun korjuu parantaisi metsiemme paloturvallisuutta. Risupaketti kannattaisi muuttaa 2020-luvulla palometsänhoidon paketiksi.
Suomi on jo palometsänhoidon kärkimaa. Silti niin parin vuoden takaiset Kalifornian kokemukset, jokakesäiset Siperian metsäpalot sekä esimerkiksi viime kesän Muhoksen metsäpalon kotimaan kokemukset kannustavat meitä kehittämään palometsänhoitoamme edelleen.
VELI POHJONEN
Lestijoki-lehti. Mielipide. 13.5.2021
No comments:
Post a Comment