Joko Suomen olisi aika siirtyä sanoista tekoihin

Kivihiilen korvaaminen metsähakkeella tai puupelleteillä on ollut sekä Ruotsin että Suomen tavoitteena vuosikausia, ellei pari, kolme vuosikymmentä. Eniten lämpöä tarvitsevat, molempien maiden pääkaupunkiseudut ovat tässä esimerkkejä. Tukholma aloitti kivihiilestä luopumisen 1990-luvulla. Samoihin aikoihin Helsingin seutu aloitti muutoksen pohdinnan myös.

Suomessa metsähake lasketaan lisäksi jatkossa polttoturpeen korvaajaksi, pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Tämän pitäisi alkaa näkyä energiatilastoissamme.

Ilmastoystävälliseen metsätalouteen

Metsätaloudessa suuret muutokset tapahtuvat yhden sukupolven tai puolen vuosisadan ajanjaksolla. Tänään muutoksista puhuttavin on siirtymä paperiteollisuuden ja selluteollisuuden välillä. Olemme siirtymässä sanoma- ja aikakauslehtipaperin kaudesta lujan sellun kauteen.

Metsäteollisuus siirsi painopistettään edellisen kerran 1960-luvulla. Muutoksen taustalla oli huoli raakapuun riittävyydestä. Kun pyöreää puuta kului 5,5 kuutiota tonniin kemiallista massaa, mekaanisen massan tonniin kului vain 2,6 kuutiota. Tehdään vähästä puusta enemmän paperia hiertämällä, opetettiin.

Ilmastoystävälliseen metsätalouteen

Metsätaloudessa suuret muutokset tapahtuvat yhden sukupolven tai puolen vuosisadan ajanjaksolla. Tänään muutoksista puhuttavin on siirtymä paperiteollisuutemme ja selluteollisuutemme välillä. Olemme siirtymässä sanoma- ja aikakauslehtipaperin kaudesta lujan sellun kauteen.

Metsäteollisuus siirsi painopistettään edellisen kerran 1960-luvulla. Muutoksen taustalla oli huoli raakapuun riittävyydestä. Kun pyöreää puuta kului 5,5 kuutiota tonniin kemiallista massaa, mekaanisen massan tonniin kului vain 2,6 kuutiota. Tehdään vähästä puusta enemmän paperia hiertämällä, opetettiin.

Kohta koittaa peltohakkeen aika

KOHU ta­lous­met­sien puun riit­tä­vyy­des­tä kas­vaa. Uu­sia sel­lu­teh­tai­ta nou­see maa­ham­me. Kohu kiih­tyy, kun luo­vum­me voi­ma­lois­sam­me ki­vi­hii­les­tä ja tur­pees­ta. Kor­vaa­jak­si nou­see puu­ha­ke. Hal­li­tus on kui­ten­kin lin­jan­nut, et­tä ai­nes­puu­ta ei pidä polt­toon ha­ket­taa.

Ben­sii­nin tank­kauk­ses­sa odo­tam­me huol­to­a­se­man va­li­koi­maan seu­raa­vaa, 15 pro­sen­tin eta­no­lin osuut­ta, ny­kyi­sen 10 pro­sen­tin jat­kok­si.

Lyhytkiertopuun uusi aika

Kohu talousmetsien puun riittävyydestä kasvaa. Uuden ajan sellutehtaita nousee maahamme. Kohu kiihtyy, kun luovumme voimaloissamme kivihiilestä ja turpeesta. Korvaajaksi tulee metsähake.

Bensiinin tankkauksessa siirrymme piakkoin 10 prosentin etanolin osuudesta 15 prosenttiin. Prosentin nostosta kertoi äskettäin USA:n presidentti Trump, kun hän esitteli elokuussa maan maissinviljelijöille lupaamansa ”jättipaketin”. Maissi on siellä tärkein etanolin raaka-aine.  Suomessa maissia ja muita viljoja luontevampi etanolin raaka-aine on energiapuu.

Peltohaketta viljelemällä

Peltohake ja biopolttoaine ovat 1980-luvulla kehitetyn energiaviljelyn käsitteitä. Peltohakkeeksi nimetty tuote on 3-5 vuoden vanhaa pellolla viljeltävää polttoainetta. Peltohake sekoitetaan voimalassa metsähakkeeseen.

Hakemenetelmä on puun korjuun merkittävimpiä viime vuosikymmenten keksintöjä. Hakemenetelmässä runkomainen puu muuntuu jo korjuuketjun alkupäässä hakkeeksi, massatuotteeksi, jonka kuljetus ja siirtely ovat runkojen käsittelyä helpompaa. Korjuun ketjussa yksinpuin käsittelystä pääsee eroon.

Lisää metsänviljelyä tarvitaan

Tänään kinaamme siitä voiko metsiemme hakkuu jatkua nykyisellä tasollaan tai voimmeko hakata vielä enemmän. Vuonna 2018 koko hakkuumme oli 78,2 miljoonaa kuutiota. Huolestunein koulukunta esittää hakkuun pudottamista tasolle 60 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Metsäntutkimuksen tuorein kasvulukema on 107 miljoonaa kuutiota vuodessa. Tämän mukaan voimme pysyä hakkuun tasolla 80 miljoonaa kuutiota. Kun lisäämme hakkuisiin puuston vuotuisen luontaisen lahoaman, noin 15 miljoonaa kuutiota, koko poistuma nousee tasolle 95. Pelivaraa on vielä yli 10 miljoonaa kuutiota.

Maataloutemme odottaa vaihtoehtoja

Neljännesvuosisadan aikana maataloutemme on hiipunut. Sen huomaa etenkin Sisä-Suomen karjatalouden alueilla matkaava. Näemme joukoittain rapistuvia tai jo autioituneita, aiemmin nurmen ja karjan ketjuun pohjautuneita maatiloja.

Karjataloutemme vaurauden jaksot ovat perustuneet itävientiin. Muutos alkoi 150 vuotta sitten. Taannoinen peltojen yksipuolinen viljatalous muuttui enemmän nurmitaloudeksi. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen maamme karjataloudesta kehitettiin Venäjän viennin tuottoisa osa.

Peltohakkeelle tuli tarve

Metsähakkeen käyttö energiaksi on noussut maassamme 1990-luvulta lähtien. Huipussaan käyttö oli vuonna 2013. Yhteensä 8,7 miljoonaa kuutiota haketettua puuta poltettiin sähköksi ja lämmöksi. Vuoden 2013 jälkeen metsähakkeen käyttö kääntyi kuitenkin odottamattomaan, hienoiseen laskuun. Näin kävi vaikka sekä kivihiilestä ja turpeesta luopumisesta on samalla puhuttu. Vuonna 2018 haketta paloi enää 8,0 miljoonaa kuutiota.

Metsähaketta lienee hivenen hyljeksitty kotimaassa. Huolestuttavampaa on kuitenkin Euroopan unionin piirissä syntyneen, hakevastaisen ilmaston koulukunnan ajattelu. Koulukunta pitää nykyistä metsähakettamme liian hitaasti uusiutuvana energiana.

Ener­gi­a­met­sä­toi­mi­kunta käynnisti puuvoiman kehittämisen

Uu­siu­tu­va ener­gia aja­tel­laan usein vain tuu­li- ja au­rin­ko­voi­mak­si. Aja­tus on har­haan­tu­nut. Ei­vät tuu­li­myl­lyt ja au­rin­ko­pa­nee­lit tuo­ta vie­lä pit­kään pe­rus­voi­maa. Puu­voi­ma tuot­taa sitä jo nyt. Pe­rus­voi­mak­si voi las­kea ne ener­gi­an la­jit, jois­ta saam­me vuo­sit­tain yli 10 pro­sent­tia koko ener­gi­an tar­pees­tam­me.

Met­sis­tä saim­me sata vuot­ta sit­ten val­ta­o­san pe­rus­voi­maam­me. Sit­ten öl­jy aloit­ti nou­sun­sa. Se ohit­ti puun 1964. Mo­lem­mat oli­vat pe­rus­voi­maa 39 pro­sen­til­la.

Mittavin jääkauden jälkeinen metsänviljely edessämme

Vielä 10 000 vuotta sitten maapallo näkyi avaruuteen nykyistä vehreämpänä. Luonnonmetsät peittivät puolet maapallon maapinnasta. Vehreä biomassa koostuu valtaosin puiden rungoista, oksista, lehdistä ja juurista. Alkuainehiiltä niissä oli kaikkiaan 850 miljardia tonnia. Ilmakehässä oli alkuainehiiltä 550 miljardia tonnia.

Jääkauden jälkeen metsää alkoi ihmiskunnan kasvun kera hävitä, ensin hitaasti mutta 1700-luvulta lähtien kiihtyen. Tänään metsiemme biomassan hiilen määrä on pudonnut tasolle 550 miljardia tonnia. Ilmakehän hiili on vastaavasti noussut 850 miljardiin tonniin.

Puuta voi lisätä myös uusien lajien viljelyllä

Kuluvan vuoden (2019) metsäkiistelyissä on noussut esiin metsiemme tuleva mahdollinen kasvuluku 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Luku saattaa tuntua hurjalta. Kiistelyä kun käydään etupäässä siitä, voimmeko jatkaa hakkuita nykyisellä tasolla (78 miljoona kuutiota vuonna 2017) vai voimmeko nostaa hakkuut yli tason 80 miljoonaa kuutiota vuodessa. Tai pitäisikö meidän äärimmäisessä tapauksessa vähentää hakkuut 60 miljoonaan kuutioon vuodessa?

Hakkuiden ylärajan määrittämiseksi olemme saaneet ohjeen vuonna 1713. Kestävän metsätalouden oppi-isä, saksalainen Hans Carl von Carlowitz opetti klassiseksi muodostuneessa ohjekirjassaan: ”Puuta ei saa hakata enempää kuin metsät kasvavat”.

Porkkanaksi hiilimetsänhoitoa

Alati kiihtyvää ilmastokamppailuun esitetään yhä useammin piiskoja. Puhumme lihansyönnin verottamisesta verottamista tai suopeltojen viljelystä luopumisesta. Mutta ilmastokamppailuun löytyy myös porkkanoita. Niistä Suomelle laaja-alaisin ja siten yksi vaikuttavimpia olisi metsätilallisten harjoittama hiilimetsänhoito.

Hiilimetsänhoito mittaa kahta suuretta, hiililuku ja hiilen nieluvirta. Niille molemmille tavoitellaan korkeita ja koko ajan nousevia arvoja.

Peltohaketta viljelemällä – "Hakemenetelmässä on jäljellä enää yksi pullonkaula"

Peltohake, hakepaju ja biopolttoaine ovat maatalouden uusia käsitteitä. Peltohakkeeksi nimetty tuote on 3–5 vuoden vanhaa pellolla viljeltävää polttoainetta. Peltohake sekoitetaan voimalassa metsähakkeeseen.

Hakemenetelmä on puun korjuun merkittävimpiä viime vuosikymmenten keksintöjä. Hakemenetelmässä runkomainen puu muuntuu jo korjuuketjun alkupäässä hakkeeksi, massatuotteeksi, jonka kuljetus ja siirtely ovat runkojen käsittelyä helpompaa. Yksinpuin käsittelystä pääsee eroon. Sen korvaa sadon joukkosiirtely, aivan kuin viljan tuotannossa tapahtui, kun leikkuupuimuri syrjäytti viikatteen.