Metsäpuiden lyhytkiertoviljelylle tuli tarve

Kohu talousmetsien puun riittävyydestä kasvaa. Uuden sukupolven sellutehtaita nousee maahamme. Kohu on kiihtynyt edelleen, kun päätimme luopua sekä kivihiilestä että turpeesta voimaloissamme. Korvaajaksi tulee metsähake.

Bensiinin tankkauksessa siirtynemme piakkoin 10 prosentin etanolin osuudesta 15 prosenttiin. Prosentin nostosta kertoi vastikään USA:n presidentti Trump, kun hän esitteli elokuussa pääosin maan maissinviljelijöille lupaamansa ”jättipaketin”. Suomessa maissia ja muita viljoja luontevampi etanolin raaka-aine on energiapuu.

Energiapuu takaisin ilmastokamppailuun

Ilmastokamppailu käy yhä kuumempana. Päästömaksulla korotetun kivihiilen hinta nousee. Lämpö- ja sähkövoimalat etsivät uusiutuvaa vaihtoehtoa. Vahvin on energiapuu, se kummittelee nollarajan takana.

Metsätaloudessa nollaraja kertoi, kuinka etäältä kairan uittojoista yhtiöiden kannatti ostaa tukkia. Energiapuulla on ollut vastaava nollaraja. Se on kiusannut metsänkasvattajia jo vuosikaudet.

Hakkuissa metsään jää yhä enemmän latvuksia ja oksia; kesäisin ne ruokkivat metsäpaloja eri puolilla Eurooppaa. Kantojen hyötykäyttö on meillä hiipunut. Energiapuulle ei ole ollut kysyntää, kun Euroopan unionin pitkään sekoillut hiilidioksidin päästökauppa on pitänyt rintamaiden kivihiilivoimalat kuumina.

Savuista hiilidioksidi ja typpi talteen

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) tiivisti jo lokakuun 2018 kohuraportissaan ilmaston muutoksen torjunnan kolmeen keinoon. Ensiksi, yksinkertaistaen, kivihiilen polttoa on hillittävä. Toiseksi, metsää on viljeltävä lisää.

Ilmastopaneelin kolmas keino on uudempi: ”Hiilidioksidin talteenotto ja varastoiminen bioenergian käytön yhteydessä”. Se on saanut lyhenteen BECCS (Bio-Energy with Carbon Capture and Storage). Wikipedia kertoo, että maapallolla on parhaillaan kuusi toimivaa BECCS-hanketta. Suomessa ei ole toistaiseksi yhtään.

Biopolttonesteen läpimurtoa odotetaan

Kun tankkaat bensiiniautoasi, ostat etanolia bensiinin seassa viisi tai kymmenen prosenttia. Pariisin 2015 ilmastokokouksen jälkeen EU päätti, että etanolin prosentti nousee tasolle 12 vuoteen 2030 mennessä.

Bioetanoli on 1970-luvulla keksityn energiaviljelyn näkyvin tuote. Kun tutkimus- ja kehitystyötä oli tehty 30 vuotta, maailmantalous otti energiaviljelyn tosissaan. Harppaus tapahtui 2005, etanoli pääsi Chicagon pörssiin. Sen jälkeen etanolin tuotanto on USA:ssa nelinkertaistunut.

Puuvoima on vahvinta perusvoimaamme

Uusiutuva energia ajatellaan usein vain tuuli- ja aurinkovoimaksi. Ajatus on harhaantunut. Eivät tuulimyllyt ja aurinkopaneelit tuota vielä pitkään perusvoimaa. Puuvoima tuottaa sitä jo nyt. Perusvoimaksi voi laskea ne energian lajit, joista saamme vuosittain yli 10 prosenttia koko energian tarpeestamme.

Metsistä saimme sata vuotta sitten valtaosan perusvoimaamme. Sitten öljy aloitti nousunsa. Se ohitti puun 1964. Saimme molemmista 39 prosenttia.

Biorankaa voi myös viljellä

    Ensiharvennusta odottavat metsämme kasvavat massoittain pienpuuta, mikä ei ole vielä turvonnut paperipuun mittaan. Uuden ajan biotalous, esimerkiksi autojemme tulevan biopolttonesteen tuotanto laskee paljolti juuri halvan pienpuun varaan. Puhumme biorangasta.

    Bioranka on tyypillisesti tyveltään alle kymmensenttistä. Karsittuna siitä maksettiin alkuvuodesta 2019 tien varressa 25,5 euroa kiintokuutiolta. Puolet hinnasta tulisi olla omaa palkkaa metsäänsä kasvattavalle, ja toinen puoli koneurakoitsijan palkkaa pienpuun korjaajalle.

    Luonnonvarakeskus selvitti jo 2011 asian todellisen tilan. Alle kymmensenttistä puuta ei nykykonein 25 eurolla tien varteen saa. Pienen puun korjuu maksaa järeällä metsäharvesterilla noin 60 euroa kiintokuutiolta. Korjuu nykyisin metsäkonein noudattaa metsäekonomian karua lakia: kun korjattavan puun keskikoko pienenee, puun kuutiokustannus tienvarressa nousee.

    Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus selvitti 2013 pienpuun tuotantoa uudelta kannalta. Sen sijaan että bioranka kerätään metsästä yksin puin järeillä koneilla, vertailussa oli voisiko pystykasvuston puida kevyellä, tavalliseen maataloustraktoriin pohjaavalla massamenetelmällä suoraan hakkeeksi. Parhaiten menetelmään sopii tasaiselle maalle viljelty lyhyen kierron paju. Eniten siitä on käytännön kokemusta ja mittaustietoa Ruotsista ja Tanskasta.

    Kun 5-6 senttisen, pellolle riveihin viljellyn pajukon pui viljan tavoin suoraan hakkeeksi, korjuun kustannus putosi tasolle 10 euroa kiintokuutiolta. Myytävä tuote oli jo valmiiksi hakkeena tien varressa. Viljelijä myisi sellaisen kuution mielellään 25 eurolla.

    Suomessa ei ole kokeiltu yhtään hakepuimuria sitten vuoden 1979 Kannuksen energiametsäkoeasemalla, Pallarin vesakkoharvesterilla järjestetyn näytöksen jälkeen. Kyseinen puimuri myytiin sittemmin Ruotsiin. Tänään pienikokoisimmat ja käytännöllisimmät hakepuimurit ovat käytössä Tanskassa.

    Lyhyen kierron pienpuussa ja sen massakorjuussa on kyse viljelyn eli kulttuurin (agricultura) kehityksestä. Läpi kulttuurimme historian ihminen on siirtynyt keräilystä viljelyyn. Ennen viljat kerättiin sirpillä lyhteiksi, kuivattiin ja jyvät eroteltiin tähkistä työläin menetelmin. Nyt viljat konepuidaan pellolla, jyviksi suoraan siiloon.

    Ennen karjan rehuheinä kerättiin soilta kantamalla se kesällä niittylatoihin, ja ajamalla se talvella hevosilla navettaan. Nyt heinä viljellään pellolla ja korjataan traktorilla valkoisten muovipaalien kautta suoraan lehmille.

    Energiatalouden on jatkossa pohdittava, tuleeko bioranka keräilystä vai viljelystä. Historiasta on opittavaa. Biorangan hintamysteeri ratkeaa vasta, kun siirrymme keräilystä viljelyyn.

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus 26.9.2019

Puuvoima nousee vahvimpana

Uusiutuva energia ajatellaan usein vain tuuli- ja aurinkovoimaksi. Ajatus on harhaantunut. Eivät tuulimyllyt ja aurinkopaneelit tuota vielä pitkään perusvoimaa. Puuvoima tuottaa sitä jo nyt. Perusvoimaksi voi laskea ne energian lajit, joista saamme vuosittain yli 10 prosenttia koko energian tarpeestamme.

Metsistä saimme sata vuotta sitten valtaosan perusvoimaamme. Sitten öljy aloitti nousunsa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat perusvoimaa 39 prosentilla.

Puuvoima nousee vahvimpana

    Uusiutuva energia ajatellaan usein vain tuuli- ja aurinkovoimaksi. Ajatus on harhaantunut. Eivät tuulimyllyt ja aurinkopaneelit tuota vielä pitkään perusvoimaa. Puuvoima tuottaa sitä jo nyt. Perusvoimaksi voi laskea ne energian lajit, joista saamme vuosittain yli 10 prosenttia koko energian tarpeestamme.

    Metsistä saimme sata vuotta sitten valtaosan perusvoimaamme. Sitten öljy aloitti nousunsa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat perusvoimaa 39 prosentilla.

    Öljy nousi 61 prosenttiin vuonna 1973. Metsäenergia puolestaan painui alle 15 prosentin vuonna 1977.

     Suuri muutos käynnistyi vuoden 1973 Lähi-Idän Jom Kippurin sodasta ja sen aiheuttamasta öljykriisistä. Kriisi huolestutti päättäjiämme. Mistä saamme lämpöä ja sähköä, jos jokin maailmanpolitiikan uusi kriisi pysäyttää tuontiöljyn?

    Maa- ja metsätalousministeri Johannes Virolainen päätti 1978 nimetä aihetta pohtivan energiametsätoimikunnan. Sen tehtävä oli suunnitella uudentyyppinen, kotimainen puuvoima ulkomaisen fossiilivoiman vaihtoehdoksi. Toimikuntaa veti metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikari.

    Metsähakkeeseen pohjaavat sähkön ja kaukolämmön yhteisvoimalat syntyivät. Sellutehtaat kehittivät puuenergialle uuden teknologian.

    Pitkään painuttuaan metsäenergia lähti nousuun. Merkkivuodeksi tuli 2012, kun puu kiri kiinni öljyn. Saimme molemmista 24 prosenttia. Sittemmin puuvoima on vahvistanut etumatkansa. Vuoden 2019 ensimmäisen ennusteen mukaan saamme nyt puusta 26 prosenttia ja öljystä 20. Ydinvoiman prosentti on 18.

    Tuulivoima nousee suhteellisesti nopeimmin. Saamme siitä kaksi prosenttia koko energiastamme. Aurinkosähkö on alle prosentin sarjassa.

    Tuulivoiman kanssa samaa tahtia nousee tuontisähkö. Nyt nettosähkön osuus on 6 prosenttia. Koska tuulisähköä ei voi varastoida, joudumme tuomaan varmuussähköä yhä enemmän ulkomailta. Kiusalliseksi kuvion tekee kansantalous. Kun taantuma on edessämme, joudumme ostamaan tuontisähkön ulkomaan lisävelalla. 

    Puuvoima on käsitteenä laaja. Haketta, pellettiä tai klapia on puuvoimasta yhteensä vain viidennes. Neljä viidennestä jalostaa metsäteollisuus, sellun sivutuote ligniinistä sekä kuoren, purun ja hukkapalojen jätteestä.

    Vahvin uusiutuvan energian lisääjä on uuden ajan sellutehdas. Se on tänään sähkön tuottaja, päinvastoin kuin 1900-luvun sähkösyöppö paperitehdas. Esimerkiksi viimeksi valmistuneen, Äänekosken tehtaan sähkön omavaraisuus on tasolla 240 prosenttia. Samaa myyntisähköstä kertovaa prosenttia tavoittelee Metsä Groupin uusi Kemin tehdas.

    Tuuli on osa uusiutuvan energian valikoimaa, ja sitä kuuluu kehittää. Mutta tuulivoima on vielä kaukana perusvoiman 10 prosentin tasosta.

    Onneksi nykyajan tuulimyllyt on kehitetty jo niin korkealle, että ne eivät juuri haittaa metsätaloutta. Lavat pyörivät metsän yläpuolella. Kokonaiskuva pysyy silti selvänä. Uusiutuva perusvoima tulee edelleen lapojen alta, kasvuisista metsistämme.

    Energiametsätoimikunnan käynnistämä puuvoiman kehittäminen teki siitä kansantaloudelle vahvimman uusiutuvan energian.

VELI POHJONEN

Käsikirjoitus. 25.9.2019

Hiilimetsänhoitoa metsälöille

Hiilimetsänhoito on noussut Suomessa ja koko EU:n tasolla puheenaiheeksi etenkin kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) lokakuun 2018 kohuraportin jälkeen. Paneeli ei enää usko, että ilmakehän hiilidioksidin nousun saa pysähtymään pelkästään päästöjen vähentämisellä. Sen rinnalle tarvitaan hiiltä biomassaansa sitovaa metsänhoitoa sekä uuden sukupolven bioenergiaa.

Hiilimetsänhoito mittaa kahta suuretta, hiililuku ja nieluvirta. Niille molemmille tavoitellaan korkeita ja koko ajan nousevia arvoja.

Ilmastokamppailu uusiin puihin

Vielä 10 000 vuotta sitten maapallo näkyi avaruuteen nykyistä vehreämpänä. Luonnonmetsät peittivät puolet maapallon maapinnasta. Vehreä kasvusto eli biomassa koostuu valtaosin puiden rungoista, oksista, lehdistä ja juurista. Alkuainehiiltä niissä oli kaikkiaan 850 miljardia tonnia. Ilmakehässä oli alkuainehiiltä 550 miljardia tonnia.

Jääkauden jälkeen metsää alkoi ihmiskunnan kasvun kera hävitä, ensin hitaasti mutta 1700-luvulta lähtien kiihtyen. Tänään metsiemme biomassan hiilen määrä on pudonnut tasolle 550 miljardia tonnia. Ilmakehän hiilen määrä on vastaavasti noussut.

Metsän kasvulukujen perusteella voimme nostaa hakkuut 80 miljoonaan kuutioon

Suositun kansanlaulumme Karjalan kunnailla sanoittaja Valter Juva tuli antaneeksi jo 1902 vihjeen tulevien vuosikymmenten metsäkiistelyihin. Sanoituksessaan hän totesi, että ”jo Karjalan koivikot tuuhettuu”.

Tänään kinaamme siitä voiko metsiemme hakkuu jatkua nykyisellä tasollaan 72,4 miljoona kuutiota (vuonna 2017) vai voimmeko nostaa hakkuut tasolle 80. Tai pitäisikö meidän äärimmäisessä tapauksessa vähentää hakkuita 60 miljoonaan kuutioon vuodessa.

Metsänviljely lisää puuta myös uusien lajikkeiden avulla

Kevään eduskuntavaalien metsäkiistelyissä nousi esiin metsiemme tuleva mahdollinen kasvuluku 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Luku saattaa tuntua hurjalta. Kiistely kun käytiin etupäässä siitä, voimmeko jatkaa hakkuita nykyisellä tasolla (72,4 miljoona kuutiota vuonna 2017) vai voimmeko nostaa hakkuut tasolle 80 miljoonaa kuutiota vuodessa. Tai pitäisikö meidän äärimmäisessä tapauksessa vähentää hakkuita 60 miljoonaan kuutioon vuodessa.

HAKKUIDEN ylärajan määrittämiseksi olemme saaneet ohjeen jo vuonna 1713. Kestävän metsätalouden oppi-isä, saksalainen Hans Carl von Carlowitz opetti klassiseksi muodostuneessa ohjekirjassaan: ”Puuta ei saa hakata enempää kuin metsät kasvavat”.

Metsämme odottavat uuden ajan viljelyä

Kevään eduskunta- ja EU-vaalien metsäkiistelyissä on ollut esillä metsiemme tuleva mahdollinen kasvulukema 150 miljoonaa kuutiota vuodessa. Lukema saattaa tuntua hurjalta. Kiistely kun käydään etupäässä siitä, voimmeko jatkaa hakkuita nykyisellä tasolla (72,4 miljoona kuutiota vuonna 2017) vai voimmeko nostaa hakkuut tasolle 80 miljoonaa kuutiota vuodessa. Tai pitäisikö meidän äärimmäisessä tapauksessa vähentää hakkuita 60 miljoonaan kuutioon vuodessa.

Hakkuiden ylärajan määrittämiseksi olemme saaneet eteläisemmän Euroopan suunnalta ohjeen jo vuonna 1713. Kestävän metsätalouden oppi-isä, saksalainen Hans Carl von Carlowitz opetti klassiseksi jääneessä ohjekirjassaan: ”Puuta ei saa hakata enempää kuin metsät kasvavat”.

Pohjois-Suomen biodieseliä on kaavailtu jo pitkään

Perämeren biodieselistä, kiinalaisten rahoittamasta Kaidin laitoksesta on puhuttu puolenkymmentä vuotta. Kyseessä on muunnos Saksassa 1920-luvulla keksitystä, kivihiiltä nesteyttävästä Fischer-Tropsch -synteesistä. Se nesteyttää myös energiapuun.

Menetelmä oli Pohjois-Suomessa esillä jo sota-aikana. Turveteollisuuden keskusvaliokunta esitti 1942 bioöljyä valmistavan tehtaan rakentamista Vaalan kuntaan, Pelsolle. Valiokunta suositteli nesteytykseen turvetta. Sitä riitti Pelson varavankilaa ympäröivillä soilla.

Viljely on menestyksekkäintä metsänhoitoa

Talousmetsien avohakkuut ja niitä seuraava metsänviljely puhuttavat jatkuvasti. Luontojärjestöt käynnistivät esimerkiksi 2018 aiheesta kansalaisaloitteen. Tavoite oli lopettaa avohakkuut metsähallituksen mailla ja palata metsien alkuperäisiin poimintahakkuisiin.

Kansalaisaloite keräsi tarvittavat 50 000 puoltoääntä ja siirtyi eduskunnan pohdittavaksi. Lopputulos oli odotettu, sillä 70 prosenttia suomalaisista karsastaa avohakkuita. Niistä luopuminen puhuttaa myös yksityisiä metsänkasvattajia.

Metsäpuiden lyhytkiertoviljelylle tuli tarve

Nouseva selluteollisuus on aiheuttanut kohun talousmetsiemme puun riittävyydestä. Kohu kiihtyi, kun päätimme luopua sekä kivihiilestä että turpeesta voimaloissamme. Korvaajaksi tulee metsähake.

Meidän tulee jatkossa varautua nykyistä monipuolisempaan metsätalouteen. Tarvitsemme pitkän kierron havumetsien lisäksi nopeakasvuisia lehtipuita. Ne kerryttävät ainakin alkuvaiheessaan hiilen nieluvarastoa nopeammin kuin havupuut.

Puuvoima on edelleen vahvinta energiaa

Uusiutuva energia ajatellaan usein vain tuuli- ja aurinkovoimaksi. Ajatus on harhaantunut. Eivät tuulimyllyt ja aurinkopaneelit tuota vielä pitkään perusvoimaa. Puuvoima on sitä jo nyt.

Metsistä saimme sata vuotta sitten pääosan energiaamme. Sitten öljy aloitti nousunsa. Näin tapahtui kaikkialla maapallolla. Meillä öljy ohitti puun 1964. Saimme molemmista silloin 39 prosenttia.

Pitäisikö ilmastokamppailuun käydä piiskalla vai porkkanalla?

Alati kiihtyvään ilmastokamppailuun esitetään yhä useammin piiskoja. Puhumme lihansyönnin verottamisesta tai suopeltojen viljelystä luopumisesta.

Ääritapauksessa karjatilalliselle on ehdotettu sakkomaksua, jos hän raivaa lisäpeltoa karjalukunsa kasvun myötä.

Ilmastokamppailuun kannattaa etsiä myös porkkanoita. Niistä Suomelle laaja-alaisin ja siten yksi vaikuttavimpia, on metsätilallisen harjoittama hiilimetsänhoito ja sen aikaansaama ilmastotulo.

Biologinen hiilidioksidi on luonnollisin siepattava

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) tiivisti jo lokakuun 2018 kohuraportissaan ilmaston muutoksen torjunnan maapallolla kolmeen keinoon. Ensiksi, fossiilisten polttoaineiden käyttöä on määrätietoisesti vähennettävä. Niistä tulee jatkuvasti kolme neljäsosaa ilmastoa lämmittävästä hiilidioksidista.

Toinen keino, mihin elokuun 2019 raportti puolestaan painottui, liittyy maankäytön muutoksiin. Keskeistä on, että hiilen nieluiksi kasvavia metsiä viljellään maapallolle lisää. Suomesta esitetty Saharan metsityshanke sai uutta pontta.

Tuhkatkin pesästä, metsänlannoitukseen

Uuden biotalouden keskeinen osanen on kiertotalous. Alkuaineet, esimerkiksi typpi ja fosfori on määrä kierrättää jokapäiväisessä taloudessamme eikä kerryttää haitallisiksi jäämiksi. Kyseessä on itse asiassa Suomen maaseudulla jo pitkään edennyt kehityskulku, karjanlannan kierrätys.

Kiertotalouden vanhin iskulause on ”Viekää tuhkatkin pesästä”. Sanonta tulee 1600-luvun isäntämaamme Ruotsin keräämästä salpietariverosta. Veron taustalla oli Ruotsin jatkuva sodankäynti Euroopassa. Kruununvoudeilla oli ehtymätön tarve hankkia ruutitehtaille raaka-ainetta.

Biologinen hiilidioksidi luonnollisin siepattava

Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) tiivisti jo lokakuun 2018 kohuraportissaan ilmaston muutoksen torjunnan maapallolla kolmeen keinoon. Ensiksi, fossiilisten polttoaineiden käyttöä on määrätietoisesti vähennettävä. Niistä tulee jatkuvasti kolme neljäsosaa ilmastoa lämmittävästä hiilidioksidista.

Toinen keino, mihin elokuun 2019 raportti puolestaan painottui, liittyy maankäytön muutoksiin. Keskeistä on, että hiilen nieluiksi kasvavia metsiä viljellään maapallolle lisää. Suomesta esitetty Saharan metsityshanke sai uutta pontta.