Maapallo odottaa vuosisadan metsämarssia

Vielä 10 000 vuotta sitten maapallo näkyi avaruuteen nykyistä vehreämpänä. Luonnonmetsät peittivät 48 prosenttia maapallon maapinnasta. Vehreä biomassa koostuu valtaosin puiden rungoista, oksista, lehdistä ja juurista. Alkuainehiiltä niissä oli kaikkiaan 850 petagrammaa (ykkösen perässä 15 nollaa). Ilmakehässä alkuainehiiltä oli vähemmän, 550 petagrammaa.

Sittemmin metsää alkoi hävitä, ensin hitaasti mutta ihmiskunnan kasvun ja 1700-luvulla alkaneen teollisen kauden myötä alati kiihtyen. Tänään metsämme ovat huvenneet niin, että ne peittävät enää 31 prosenttia maapallon pinnasta. Metsien hiilen määrä on pudonnut tasolle 550 petagrammaa. Ilmakehän hiilen määrä on vastaavasti noussut 850 petagrammaan.

Metsät ja ilmasto ovat seurustelleet pitkään, mutta nyt osat ovat vaihtuneet. Ilmastopelin valttikortti, enemmistö alkuainehiiltä, on siirtynyt metsiltä ilmakehälle.

Metsien vähenemällä oli syvällinen vaikutus maapallon ekosysteemiin. Puista peräisin oleva alkuaine hiili päätyi hiilidioksidina taivaalle. Ilmakehän liiallinen hiilidioksidi on ihmiskunnalle haitaksi. Ilmasto lämpenee, muuttuu tuuliltaan myrskyisämmäksi ja sateiltaan ruoan tuotannolle entistä arvaamattomammaksi. Tämän ovat viime vuosina saaneet kokea sekä rikas Amerikka että köyhä Afrikka.

Jo hälyttävän pitkälle edenneen ilmastonmuutoksen alkusyy ei ole fossiilisissa aineksissa: öljyssä, kivihiilessä, maakaasussa ja sementin lähtöaineissa. Niiden hyödyntäminen teollisella kaudella vain kiihdytti kasvihuoneilmiön nykyiseen vauhtiinsa, ja se kiihdyttää ilmiötä edelleen.

Fossiilisen hiilidioksidin päästöt ylittivät metsien häviön päästöt vasta 1910-luvulla. Tänään fossiilipäästöt ovat jo kahdeksankertaiset maapallon metsien häviöön verrattuna.

Mikä metsillä alkoi, sen voi metsillä lopettaa. Fossiilisten ainesten käytön rajoituksilla, hiilidioksidin päästökaupalla tai kansainvälisillä ilmastosopimuksilla kasvihuoneilmiötä ei pysty poistamaan. Niillä ilmaston lämpenemistä voi vain hidastaa, tai parhaassa tapauksessa pysäyttää nykytasolleen.

Ilmastonmuutos on edennyt jo liian pitkälle. Maapallo odottaa massiivista metsitystä. Metsien palautuksen on oltava samaa mittakaavaa, mitä se on ollut jääkauden jälkeisen kauden metsien häviössämme.

Eikä ilmaston liikahiilen poistamista ole enää syytä viivyttää. Yhdysvaltain johtaviin ilmastotutkijoihin kuuluva, Helsingissäkin tänä syksynä puhunut James Hansen, esitti vuonna 2013, että ilmakehästä olisi poistettava hiiltä vähintään 100 petagrammaa.

Aikaa metsäväelle Hansen antoi vuoteen 2100 asti, mutta massiivisen vuotuisen metsänviljelyn on käynnistyttävä viimeistään vuonna 2021.

Jo neljän vuoden kuluttua Hansen nosti tavoitteen 150 petagrammaan. Hän oli pettynyt Pariisin ilmastosopimukseen. Pariisi-keskustelusta oli syntynyt mielikuva, että päästöt ovat jo vähenemässä. Näin ei ole tapahtunut. Päästöt ovat itse asiassa kääntyneet viimeisen vuoden aikana taas nousuun.

Jotta ilmakehästä voi siirtää maapallon uusiin metsiin hiiltä 150 petagrammaa, pinta-alaa tarvitaan paljon. Laskennallinen pinta-ala on luokkaa 620 miljoonaa hehtaaria. Sen lähin vertailukohde on Sahara, pinta-alaltaan 920 miljoonaa hehtaaria.

Maapallon metsien ja ilmaston seurustelu jatkuu. Maapallo odottaa vuosisadan metsämarssia. Vahvojen ilmastometsien maaksi 100 vuotta marssineella Suomella on aiheeseen annettavaa.

Veli Pohjonen

Iisalmen Sanomat. Mielipidekirjoitukset. 14.11.2017