Vanhojen metsien hakkuut eivät ole Kuusamon yhteismetsälle itsetarkoitus. Aarnikot voi rauhoittaa, jos yhteismetsä saa vaihtomaiksi ns. Osaran metsää.
 |
| Aarni-ikäisten ikimetsien suojelu oli Kuusamon kiistan ytimessä |
Toisen kerran markkina näytti voimansa helmikuussa 1995, kun kansainvälinen painostus pakotti Veitsiluoto Oy:n pysäyttämään puun ostonsa Kuusamon yhteismetsältä tykkänään.
Kuusamolaiset ovat tuohduksissaan. Jo hakatut ja pinotut puut uhkaavat jäädä kesäksi lahoamaan tien penkalle. Yhteismetsän toiminta lamaantuu, kun itärajan savotat sulkeutuvat perä perää.
Kuusamon kiista ei laukea luontoväen ja yhteismetsän voimin. Luontoliittolaisten hätä aarnimetsistä on syvä, eikä hätä lue lakia. Yhteismetsän monituhatpäinen osakasjoukko ei taas hyväksy vuotuisen metsätulonsa pudotusta.
Tahtomattaan metsäpeliin ovat tempautuneet myös Koillismaan metsurit, urakoitsijat, kuorma-autoilijat, kympit ja muu metsäväki. He odottavat kiistaan kestävää ratkaisua, sillä vain toimivana yhteismetsä voi työllistää heidät pysyvästi.
***
Vanhojen metsien hakkuut eivät ole Kuusamon yhteismetsälle itsetarkoitus. Aarnikot voi rauhoittaa, jos yhteismetsä saa puuta kasvavaa talousmetsää vaihtomaiksi.
Mistä yhteismetsälle vaihtomaat? Osaran metsistä. Metsähallituksen edesmennyt legendaarinen pääjohtaja Nils Osara hakkautti sotakorvauksiin laajoja aukeita Koillismaan selkosiin.
Vastoin yleistä mielikuvaa Osaran aukeat eivät ole enää aukeita. Ne puskevat 30-50 vuotiasta puuta, joka on Koillismaalla vasta nuorta harvennusmetsää. Tuorein metsälaskenta kertoo, että Osaran metsien puun kasvu paranee vuosi vuodelta.
Osaran metsää on valtionmailla yllin kyllin, kun mukaan luetaan Kuusamon lisäksi naapurikunnat Suomussalmi, Taivalkoski, Posio ja Salla. Osaran metsiin liittyy myös riittävästi varttunutta kasvatusmetsää, jolla ei ole aarnikoiden arvoa, mutta jotka takaisivat Kuusamon sahateollisuuden jatkumisen.
Yhteismetsä ja metsähallitus ovat jo harjoitelleet maavaihtoa, kun kuusamolaiset luovuttivat Kitkanniemen suojelualueeksi ja saivat vastineen Suomussalmen valtionmaasta.
***
Maavaihdosta olisi kaikille etua. Yhteismetsä saisi Romevaaran ja Näränkävaaran aarnikoiden tilalle riittävästi kasvavaa talousmetsää. Osaran metsiä hoitavista hakkuista tulee kuitupuuta heti ja jatkossa yhä enemmän.
Kuitupuulle on kasvavat markkinat, kun Kemijärven sellutehdas sai 1994 lopussa Enson vedättämänä ainakin kymmenen vuoden jatkoajan. Yhteismetsän hakkuutulo ei laskisi, vaan hyvällä metsänhoidolla päinvastoin aikaa myöten nousisi.
Eikä pelkoa olisi ainakaan sataan vuoteen siitä, että luontoväki maalaa Osaran puuta aarnileimoin.
Metsureille siirto ikimetsistä Osaran metsiin olisi mieluisa. He saisivat nuorten metsien kasvatushakkuista ja muusta metsänhoidosta pitkän pestin. Aarnikoista metsurit joutuvat joka tapauksessa lähtemään, koska aarnihakkuu on koneiden kertatyötä.
Metsähallitus on jo saanut kiitosta uudesta matkailijoita, retkeilijöitä ja erästäjiä palvelevasta hengestään. Kuusamon aarnimetsien hoidolla sitä voisi edelleen vahvistaa.
Meidän kaikkien etu on, että itäisiä aarnikoita ei tarvitse ostaa valtiolle. Rahaa siihen kuluisi vajaa miljardi markkaa. Mistä raha otettaisiin? Palkanmaksajan tuloveroista, lisää otettavasta ulkomaan velasta vai metsäteollisuudelta kerättävästä vientiverosta, uudentyyppisestä aarnikoiden lunnasmaksusta?
Rahaa emme kuitenkaan tarvitse, kun hyväksymme valtion metsät suojelun vaihtomaiksi. Siihen tarvitsemme vain tahtoa.
Koko Suomen etu on, että kuvamme kestävän metsätalouden maana säilyy ja vahvistuu. Vientimaineemme ei kestä Kuusamon tapaista metsäpeliä aarnileimattuine puupinoineen. Riittävä määrä Osaran metsiä vaihtomaana lopettaa Kuusamon kiistan.
Vaihtoa valtion talousmetsään tulisi käyttää suojeltavissa aarnikoissa muuallakin maassa.
Veli Pohjonen
Ilta-Sanomat. Vapaa sana. 25.2.1995
No comments:
Post a Comment