Aito haittavero hyödyttää ympäristöä

Verokarhulle bensiinivero on kultamuna: se on helppo kerätä eikä se ehdy. Aidon haittaveron tarkoitus ei ole kuitenkaan kerätä valtiolle rahaa, vaan ohjata kestävää kehitystä.

Öljyalan keskusliitto tilasi (1990-luvun alussa) Jyväskylän yliopistolta tutkimuksen bensiinille langetetun raskaimman haittaveron, polttoaineveron vaikutuksista.

Alkukesästä 1994 julkistettu tutkimustulos oli murskaava. Bensiinin haittavero ei toimi. Bensiinin kulutus ei laske, vaikka sen hinta nousee. Bensiiniä verottamalla hiilidioksidin päästöt eivät Suomessa alene.

Suomalainen autoilija ei jätä hevillä autoaan talliin, etenkään jos hänen on kuljetettava lapsiaan tai jos hän ei satu asumaan sähköradan varressa. Ympäristöään ajatteleva tankkaisi mielellään haitattomalla polttonesteellä, mutta bensiiniautoihin ei ole löytynyt vaihtoehtoista, riittävän luotettavaa menovettä.

Polttoöljyn verotus suosii biopolttoaineita

Petro-Saabin historia oli surullinen, lyhyt ja opettava. Viinavolkkari ei käy Suomessa niinkuin Brasiliassa ja muualla tropiikissa. Bensiiniauton hajuton vaihtoehto, sähköauto näyttää siirtyvän hamalle 2000-luvulle.

Verokarhulle bensiinivero on kultamuna: se on helppo kerätä eikä pelkoa ole, että vero ehtyy. Aidon haittaveron tarkoitus ei ole kuitenkaan kerätä valtiolle rahaa. Sen tulee ohjata kestävää kehitystä. Kun aito haittavero on tehnyt tehtävänsä, haittavero saa mennä.

Esimerkki aidosta haittaverosta on bensiinin lyijymaksu. Kun lyijytön bensiini tuli huoltoasemille, moottorimiehet arvioivat heti, ettei se voi korvata lyijybensiiniä pitkään aikaan.

Parissa vuodessa lyijyttömästä bensiinistä tuli kuitenkin suosituin polttoneste. Pian lyijybensiini häviää tyystin. Pian lyijyvero saa mennä.

Jotta polttoaineverotus vaikuttaisi aidon haittaveron tavoin, veroa tulisi kerätä selvemmin niiltä polttoaineilta, joita voi korvata. Haittaveron painopistettä tulisi siirtää bensiinistä polttoöljyyn.

Polttoöljyn vero on aito haittavero, koska lämmitysöljyä voi korvata biopolttoaineella, erityisesti puulla. Esimerkki siitä ovat maaseudun taajamiin 1990-luvulla syntyneet hakelämpökeskukset.

Pientaloihin on tarjolla varaavia takkauuneja ja monipolttokattiloita. Ruotsissa polttoöljyn haittavero synnytti kotimaisen biopuriste- eli pellettiteollisuuden.

Fossiilisten polttoaineiden haittaverotus on puhuttanut vihertyviä suomalaisia koko 1990-luvun. Hallituksen budjettiriihi ja eduskunta ovat muuntaneet puheita kuluttajahinnoissa tuntuviksi veroiksi kolmisen vuotta.

Loppuvuodesta 1992 alkuvuoteen 1996 haittavero sysäsi bensiinin litrahintaa neljästä 5,30 markkaan. Polttoöljy pysyi sen sijaan paikallaan, noin 1,50 markassa.

Polttoöljyä korvaava energiapuu säästää ympäristöä. Puussa ei ole happoina maahan satavaa rikkiä kuten öljyssä. Myös päästöt suurilmakehään vähenevät, sillä puun palaessaan päästämä hiilidioksidi on kiertävää, eikä kertyvää kuten öljyllä.

Mutta miten käy verokarhun ja valtiolle välttämättömän verokertymän? Häviääkö valtio tuloissa, jos polttoainevero kerätään polttoöljyltä, ja nollaverotettu puu syrjäyttää pian sen?

Huoli on aiheeton. Aito haittavero on valtiolle hyötyvero. Se kerää valtion kassaan rahaa, ei tosin suoraan vaan kiertotietä seuraavasti.

Puun lisäkasvatus ja korjuu luovat lisää kotimaista tuotantoa. Lisätuotanto luo yhteiskuntaan uutta työtä. Uusi työ luo lisätuloa. Ja se kasvattaa tuloveroa.

Uutta tuloa syntyy pitkästä ketjusta, jossa on metsänkasvattajia, metsureita, hakeurakoitsijoita, kuorma-autoilijoita, konepajojen ja korjaamojen metallimiehiä, voimateollisuuden väkeä, tutkijoita ja kouluttajia.

He maksavat mielellään ansioistaan normaalin tuloveron, etenkin jos vaihtoehtona on työttömyys. Polttoöljyn myötä lisätuotantoa, tuoreita työpaikkoja ja tuoretta tuloveroa ei synny.

Ympäristöverotus kaipaa tarkistamista

Nykyinen bensiinivero on haitallinen haittavero. Se ei paranna ympäristöä. Bensiinivero kerää vain raa'asti rahaa ympäristöaatteen pyhittämänä. Ei ole ihme, jos uusien haittaverojen markkinoiminen suomalaisille on vaikeaa.

Suomalainen ympäristöverotus kaipaa tarkistamista. Onnistuneesta lyijyverosta kannattaa ottaa oppia. Polttoaineveron painopistettä tulisi siirtää epäonnistuneesta bensiiniverosta ympäristöä parantavaan ja uutta kotimaista työtä kannustavaan polttoöljyveroon.

Veli Pohjonen

Helsingin Sanomat. Vieraskynä. 8.7.1996