Loppukevään 2024 poutakauden aikana saimme jo ensimmäiset varoitukset alkaneen kasvukauden mahdollisista metsäpaloista. Metsätaloutemme on kyllä varautunut jo niihin.
Varautuminen kytkeytyy etenkin kattavaan metsäautoteiden verkostoomme. Mutta olemmeko itse metsien hoidossa varautuneet riittävästi?
Suomalainen metsänhoito pääsi maailman eturiviin 2018, kun Yhdysvaltain silloinen presidentti Donald Trump risteili kotimaassaan Kalifornian metsäpalojen alueella. Hän kehotti kansalaisiaan hoitamaan jatkossa metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevän metsänhoidon tavalla.
Trump käytti suomalaisesta palometsänhoidosta sanaa raking, mikä tarkoittaa haravoimista. Metsien haravoiminen huvitti suomalaisia. Letkautuksen taustalla oli kuitenkin kolme tosiseikkaa.
Ensiksi, suomalaisessa paloturvallisessa mallissa viljelymetsää hoidetaan säännöllisin harvennuksin niin, että viereisten runkojen paloherkät, kuivat oksat eivät enää syleile toisiaan. Pääosaa Kalifornian metsiä ei hoideta tällä periaatteella.
Toiseksi, harvennushakkuissa korjataan myytäväksi paitsi teollisuuden hamuama runkopuu, myös muuten maahan jäävät oksat ja latvukset sekä ylimääräinen pienpuu. Korjuukoneet kuljettavat energiapuut hyvin verkottuneiden metsäautoteidemme varteen. Hakerekat ajavat ne edelleen voimalaan. Siellä pienpuu palaa hallittuna hyötypalona, ei holtittomana metsäpalona.
Kolmas palometsänhoidon toimenpide on havupuiden pystykarsinta. Se oli Suomessa yleistä vielä 1900-luvulla, mutta tänään se on melko harvinaista. Pystykarsinta on paljon yleisempää esimerkiksi metsämaa Japanissa. Japanin metsäpaloista uutisoidaan harvoin.
Kun kuivat oksat poistaa pystykarsimalla yli alkaneen maastopalon liekin rajan, latvapalojen riski vähenee. Pystykarsintaa voisi kehittää arvopuiden kannalta yhtä tärkeäksi metsäpalojen estotoimeksi kuin hakkuutähteen ja pienpuun tarkka korjaaminen.
Viljelymetsien ”haravoiminen” oli osa vuonna 2002 metsätalouteemme luotua risupakettia. Termi on peräisin silloisesta väittelystä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketti koottiin uusiutuvan energian, etenkin energiapuun tuotannon tukilupaukseksi.
Vuonna 2001 metsähakkeen käyttö oli 1,0 miljoonaa kiintokuutiometriä. Eduskunnan hyväksymä risupaketti kymmenkertaisti hakkuutähteen ja pienpuun korjuun energiahakkeeksi. Vuonna 2023 olimme tasolla 11,6 miljoonaa kiintokuutiota.
Korjattavaa, paloherkkää puuta metsissämme riittää. 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa istunut, professori Olavi Huikarin johtama energiametsätoimikunta arvioi energiapuun korjuun mahdollisuudeksi 20,4 miljoonaa kuutiota vuodessa.
Suomi on jo palometsänhoidon kärkimaa. Silti loppukevään 2024 metsäpalojen varoitukset kannustavat meitä kehittämään palometsänhoitoamme edelleen. Siihen kannustaa myös ilmastonmuutoksen eteneminen.
Entistä tehostetumpi energiapuun korjuu parantaisi metsiemme paloturvallisuutta. Tarvitsemme risupaketin jatkoksi 2020-luvun palometsänhoidon paketin.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment