Ympäristöpeltojen ojissa rehottava, kasvuisa pajumme on ollut ehdokas uudeksi lyhytkiertoviljelyn lehtipuuksi 1970-luvun alusta lähtien. Ensimmäinen pajun lyhytkiertoviljelyn koe perustettiin 1973 Maatalouden tutkimuskeskuksen Perä-Pohjolan koeasemalle.
Puoli vuosisataa sen jälkeen pajulla mitattiin hämäläisellä maatilalla, Pälkäneen kunnassa, puiden vuotuisen pituuskasvun Suomen ennätys. Pellolla jo useita vuosia kasvatettu lyhytkiertopajukko korjattiin ensin kantoihin saakka huhtikuussa 2023. Sitten kantovesat alkoivat kasvaa kevään hakkuun jälkeen vauhdikkaasti. Ne jatkoivat näin läpi koko suotuisan kasvukauden.
Pisin kantovesa oli mitaltaan tasan viisi metriä kasvukauden 2023 jälkeen. Mittaus oli osa paikkakunnalla järjestettyä syksyn bioenergiaseminaaria.
Puiden ja ylipäänsä kasvien vuotuista pituuskasvua on luontevin tarkastella läpi termisen kasvukauden. Se alkaa keväällä, kun keskilämpötila nousee yli viiden asteen ja päättyy vastaavasti syksyllä, kun keskilämpötila laskee alle viiden asteen.
Vuonna 2023 termisen kasvukauden pituus oli Pälkäneellä 181 vuorokautta. Sillä jakaen keskimääräinen kasvunopeus oli 2,76 senttimetriä päivässä eli 84,0 senttimetriä kuukaudessa. Lukema on vaikuttava, kun sitä vertaa puiden pituuskasvun maailmanennätykseen. Se löytyy Guinnesin ennätysten kirjasta.
Puiden pituuskasvun maailmantason vuosiennätys on saavutettu ymmärrettävästi sellaisissa tropiikin oloissa, missä termisen kasvukauden pituus on ympärivuotinen ja missä kasvulle on maaperässä koko ajan riittävästi vettä. Peltometsäviljelyn ja ylipäänsä lyhyen kierron lehtipuut ovat myös näissä oloissa arvattavasti nopeakasvuisempia kuin pitemmän kierron havupuut.
Malesiassa, itäisen Borneon saarella kasvatettu Albitsia-puu (Moluccan albizia - Falcataria moluccana), on kasvanut Guinnesin kirjan maailmanennätyksen: ensimmäisen 13 kuukauden aikana 10,74 metriä. Kuukautta kohti laskien pituuskasvua oli 82,6 senttimetriä.
Pälkäneen ennätyskasvuisa paju kuuluu lajiin Siperianpaju, sen lajikkeeseen Salix schwerinii 'Amgunskaja'. Siperianpajun varhaiset pistokkaat tuotiin vuonna 1980 itänaapurista Suonenjoen koeasemalle Metsäntutkimuslaitokseen. Tuonti oli osa silloista Suomen ja Neuvostoliiton välistä teknis-tieteellistä yhteistyösopimusta.
Sittemmin Siperianpajun viljelyn kokeilu painottui Joensuun yliopiston metsätieteelliseen tiedekuntaan. Siperianpajun pistokkaita monistettiin viljelykokeisiin eri puolille Etelä-Suomea, myös Pälkäneen kokeeseen.
Nopeakasvuisen pajun mahdollisuuksia olisi syytä punnita tänään uudelleen, nyt huoltovarmuuden, ilmastokamppailun, kotimaisuuden ja maatalouden elinvoiman monipuolistamisen kannalta. Lyhytkiertopuiden pituuskasvun merkittävä Suomen ennätyskin siihen kannustaa.
Hämeen ekologiset olot ovat tällaiselle viljelylle maamme parhaat.
VELI POHJONEN
Forssan lehti. Kolumni. 3.3.2024
No comments:
Post a Comment