On syytä edistää puuenergian paluuta huoltovarmuuden vahvistajaksi

Polttopuu oli tärkein energialähteemme ennen toista maailmansotaa ja heti sen jälkeenkin. Sitten mukaan tuli alati halpeneva ulkomainen polttoöljy.

Saimme öljystä (mukaan lukien liikenne) kaikesta kuluttamastamme energiasta enimmillään 61 prosenttia vuonna 1973. Puuenergian osuus oli vastaavasti 20 prosenttia.

Öljyn markkina sekosi, kun Israelin ja naapurimaiden välillä syttyi 19 päivää kestänyt vuoden 1973 Jom Kippur -sota. Raakaöljyn hinta moninkertaistui. Heräsi huoli kansallisesta huoltovarmuudesta. Puuenergia nostettiin takaisin pöydälle.

Meillä asian vahvin puolestapuhuja oli Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikari. Maa- ja metsätalousministeri Johannes Virolainen (kesk.) asetti 1978 aiheeseen energiametsätoimikunnan, ja Huikarin sen puheenjohtajaksi.

Toimikunta ehdotti, että Metsäntutkimuslaitos aloittaa uuden sukupolven huoltovarmuuden puuenergian tutkimuksen. Eduskunta myönsi lisäbudjetin kautta rahoituksen kymmenvuotiseen hankkeeseen nimeltä Puu energian raaka-aineena, Pera-projekti.

Pera käynnisti historiallisen huoltovarmuuden muutoksen. Jo syrjään siirretyksi luultu puuenergia kääntyi 1980-luvun alussa uuteen nousuun. Samalla polttoöljyn osuus alkoi pudota.

Merkittävä muutos tapahtui metsäteollisuudessa. Uuden sukupolven puuvoima ei tarkoita pelkästään klapeja tai pilkkeitä, eikä paljolti metsähakettakaan. Pääosa puuenergiasta saadaan metsäteollisuuden sivuvirroista: kuoresta, purusta, hukkapaloista ja ligniinistä.

Uudet sellutehtaat ovat tyyppiesimerkkejä uuden ajan puuvoimasta. Äänekosken sellutehdas pääsi sähkön tuotannossaan 240 prosentin omavaraisuuteen. Vastikään käynnistynyt vielä suurempi Kemin sellutehdas pyrkii vastaavasti 250 prosenttiin.

Juuri metsäteollisuuden ansiosta puuvoima ohitti öljyvoiman ja palasi maamme perusvoimaksi. Se tapahtui vuonna 2012. Sekä öljystä että puusta saatiin silloin 24 prosenttia. Kehitys on jatkunut. Vuonna 2023 ensimmäisellä puoliskolla puusta saatiin 26 prosenttia ja öljystä 20 prosenttia.

Ukrainan kriisi nosti metsäenergian taas huoltovarmuuden keskelle, hieman samaan tapaan kuin vuoden 1973 Jom Kippur -sota. Nyt meitä huolestuttaa, mistä saamme riittävästi perusvoimaa, kun öljyn, maakaasun ja sähkön tuonti Venäjältä katkesivat.

Puuenergian paluu näkyy myös energiapuun markkinoilla. Kymmenessä vuodessa energiapuun hankintahinta, eli tienvarsihinta, on noussut Etelä-Suomessa 63 prosentilla.

Energiametsätoimikunnan suositukset 40 vuoden takaa on syytä ottaa uuteen harkintaan. Puuenergian paluuta parantamaan huoltovarmuutta on syytä edistää. Esimerkiksi ennätysmäinen koivuklapien kysyntä kertoo jo, että energiapuu on lähtenyt vahvasti liikkeelle.

Veli Pohjonen

Etelä-Suomen Sanomat. Mielipide. 27.12.2023