Tukkitaloudesta poiketen biotalous murskaa puun jossain vaiheessa aina hakkeeksi. Hake on parisenttistä lastua, parimillistä purua tai vielä pienempää mikrotavaraa.
Biotuotetehdas jalostaa hakkeen selluksi, vaatteiden kuiduksi, biodieseliksi ja muiksi uustuotteiksi. Ylijäämä jalostuu sähköksi ja lämmöksi.
Halvalla korjattava hake on biotalouden avainkysymys. Etenkin voimalat huokailevat hakkeen hintaa. Hakkeen riittävyyttä tuskin kukaan huokailee.
Metsähake tuli käsitteenä Suomeen 1956. Hankimme Itävallasta Pöttinger-hakkurin. Hakemenetelmässä oli kyse kerran sukupolvessa esiin pulpahtavasta keksinnöstä, joka sysää syrjään vanhan menetelmän. Metsähake syrjäytti 60 vuotta sitten halot ja klapit lämpölaitoksista.
Hakemenetelmän kehittäminen jäi 1950-luvulla puolitiehen. Puut piti edelleen kaataa, kerätä ja syöttää hakkuriin runko tai muutama runko kerrallaan, ja se maksaa. Maatalouteen verraten korjuu muistuttaa taannoista rukiin sirppimenetelmää: tavara korjataan pieninä kimppuina ja syötetään puimuriin kerta-annoksina.
Halvemmalla hakkeen saisi tehtaalle, jos sen voisi korjata viljan tavoin pystykasvustosta. Hakepuimuri oli metsäpuolellakin aatoksissa, kun maatalouspuolen keksijät siirsivät viljan puimakoneen rattaille, ensin säkki- ja sitten säiliöpuimuriksi.
Ensimmäisen hakepuimurin rakensi tervolalainen Kyösti Pallari 1972. Puimuri katkoi edestään traktorin leveydeltä pienpuut ja haketti ne traktorin takaosassa oleviin suursäkkeihin. Pallari voitti keksinnöllään Sitran järjestämän energiametsän konekilpailun.
Käytäntö ei ollut Suomessa vielä valmis metsäpuimurille. Pallari joutui myymään keksintönsä Ruotsiin. Siellä hakepuimurin kehittäminen jatkui 1970-luvun loppupuolella osana energiametsien lyhytkiertokasvatusta.
Ruotsissa tutkimusta veti suomalaissyntyinen, aiemmin Metsäntutkimuslaitoksen Pohjois-Suomen erikoistutkijana toiminut professori Gustaf Sirén. Hän oivalsi hakkeen tuotannon perussäännön: kasvata puuta tiheissä riveissä ja lyhyellä kiertoajalla niin, että voit korjata sen hakkeeksi jo 5–6 sentin kantoläpimitassa.
Puimurin koko ja hinta pienenevät. Hehtaaria ja vuotta kohti saadaan haketta entistä enemmän. Samalla putoaa hakkeen hinta.
Sitten Pallarin päivien Suomessa ei ole kehitetty, kokeiltu eikä tutkittu ainuttakaan hakepuimuria. Metsäpuiden lyhytkiertoviljely mainittiin 1980-luvulla malliesimerkkinä tutkimuksesta, josta varat tulisi irrottaa, koska aika on ajanut siitä ohi.
Annoimme keksinnön luiskahtaa Ruotsiin. 2010-luvulla korjuukustannuksiltaan tehokkaimmat hakepuimurit valmistettiin Tanskassa.
Biotalouden ylipäänsä ja etenkin lämpövoimaloiden huoli raaka-aineestaan viestii, että metsäpuiden lyhytkiertoviljelyllä ja sen tuottamalla hakkeella olisi 2020-luvulla käyttöä.
Onneksi pohjoismaiset naapurimme kaupallistivat Pallarin keksinnön. Pohjoismainen lyhytkiertokasvatus loppuun asti kehitettyine hakemenetelmineen on helposti siirrettävissä Suomeen, kun biotalous alkaa todella hamuta halpaa haketta.
Veli Pohjonen
Lapin Kansa. Näkökulma. 4.2.2022
No comments:
Post a Comment