Sekä YK:n että EU:n ilmastokokouksissa on käynyt yhä selvemmäksi, että kamppailussa ei riitä pelkästään päästöjen vähentäminen. Monipuolisempia menetelmiä tarvitaan.
2020-luvulla uutta vaihtoehtoa odotetaan biohiilestä. Biohiili on maahan kynnettävää alkuainehiiltä. Se on kuivatislattu auringon kasvattamasta biomassasta. Alkuaine hiili on peräisin ilmakehän hiilidioksidista.
Nykypäivän kuivatislaus on räätälöity niin, että mikrobit eivät pääse käsiksi tisletuote biohiileen. Biohiili ei kompostoidu maassa lehti- ja juurikarikkeen tavoin. Biohiili säilyy savessa kuten kivihiili kalliossa. Biohiili tekee pellosta hiilen nieluvaraston.
Biohiili muistuttaa entisajan maamiiluista eli tervahaudoista saatuja sysiä. Maamiilut olivat kuitenkin kiusallisen tuhlaavia. Vain terva ja sydet otettiin talteen.
Tämän päivän miilua kutsutaan kiertotalouden retortiksi. Se ottaa talteen ja hyödyntää myös ennen maamiiluista hukkaan valuneet tisleet ja ilmaan karkaavan lämmön. Haihtuvat kaasut on luontevaa muuntaa biokaasuksi.
Suomessa jo kaupallinen biohiili valmistetaan pienikokoisista havu- ja lehtipuista. Biohiiltä voi valmistaa myös maatalouden jätteistä, esimerkiksi viljan oljesta. Kehitysmaissa biohiilen lupaavimmaksi raaka-aineeksi lasketaan peltometsäviljelyn lehtipuut, niiden harvennussadot oksineen.
Biohiilellä on ekologinen ja taloudellinen etunsa. Kun jauhettu biohiili kynnetään peltoon, se toimii viljelyssä monipuolisen maanparannuskalkin tavoin. Biohiili parantaa maan viljavuutta, lisää humusta, sitoo ravinteita, kuohkeuttaa tiivistyneitä peltomaita ja parantaa ruokakasvien satoja.
Biohiiltä on kokeiltu nykyaikaisessa peltoviljelyssä niin Amerikan kuin Euroopan puolella, ja myös Suomessa. Biohiilen hinta on kuitenkin vielä verraten korkea, 1000–1500 euroa tonnilta. Tutkimus ennustaa, että markkinoiden avautuessa kysynnän ja tarjonnan laki pudottaa biohiilen tonnihinnan 100 euron tasolle.
Pelkkä maanparannus biohiilellä ei vielä viljelijöitä houkuta. Mukaan tarvitaan hiilipörssi. Sieltä voi korvata maaperän hiilen nieluvaraston lisääntymisen.
Biohiilen suurimmat mahdollisuudet ovat kehitysmaissa. Niissä eroosion ja kuivuuden riivaamia humusköyhiä peltoja riittää. Koeviljelyssä biohiilellä on nostettu merkittävästi maissin satoa Keniassa.
Maailmanlaajuista kehitysavun rahaa voisi jatkossa siirtää biohiilellä Afrikan maatalouteen. Menetelmään tarvittavien kenttäkelpoisten retorttien kehittämisessä Suomikin voisi olla mukana.
Siirtämällä osa maapallon ilmastokamppailua kehitysmaiden syteen ja saveen, kehitysapu palaisi juurilleen, maanläheiseksi. Ruokakasvien sadot nousisivat, nälänhädän uhka poistuisi, köyhyys vähenisi ja muuton paine kehitysmaista rikkaampiin maihin pienenisi.
VELI POHJONEN
No comments:
Post a Comment