Ilmastopaneeli kohdisti kevään 2022 raportissaan yhä vahvemmin huolensa turvepeltojen ilmastopäästöistä. Yhdeksi ratkaisuksi paneeli esittää kosteikkoviljelyä. Biomassapajulla on tässä keskeinen osa.
Kautta aikojen viljelijät ovat tienneet, miten kaikista pellonreunoilla viihtyvistä kasveista paju on juuristoltaan vahvin. Juurillaan se voi tukkia niin avo-ojia kuin salaojia.
Esimerkiksi Tanskasta 1989 Haapaveden Piipsannevalle tuotu vesipaju kertoo jo nimellään, että kyseessä on janoisa kasvi. Paju käyttää vettä näennäisen tuhlaten, mutta samalla se tuottaa runsaasti biomassaa haihdutettua vesilitraa kohti.
2020-luvun ilmastokamppailun uusi menetelmä, kosteikkoviljely odottaa maataloutemme pelloilta juuri tätä. Mitä vauhdikkaammin haihduttava viljelykasvi tuottaa biomassaa, sitä vauhdikkaammin vahvistuu myös juuristo eli maaperän hiilen nieluvarasto.
Kosteikkoviljely kehitettiin 1900-luvun alkupuolella Alankomaissa. Alaville padontakaisille, korkean pohjaveden seuduille viljeltiin koripajua. Kosteikkoviljely on nimensä mukaisesti viljelyä, ei luontaisesta kasvavan biomassan keräilyä vetisiksi entisöidyiltä soilta.
Kosteikkoviljelyn tutkimus etsii nyt keinoja, millä kasvin janoisan juuriston voi kääntää ilmaston ja maatilojen yhteiseksi eduksi. Menetelmälle tuli pikainen tarve, kun vuoden 2021 budjettiriihessä hallitus esitti kosteikkoviljelyn pinta-alaksi 30 000 hehtaaria.
Kosteikkoviljelyyn oli alun perin ehdolla nelikko: ruokohelpi, paju, osmankäämi ja juolukka. Ruokohelpin viljelyn maataloutemme jo hallitsee. Sen viljely sai melkoisen kimmokkeen 2000-luvun alun peltoselluhankkeesta. Hanke ei kuitenkaan edennyt, koska sellu- ja paperiteollisuus uskoivat vielä painopaperin tulevaisuuteen
Ruokohelpin pinta-ala vuonna 2021 oli 2800 hehtaaria. Pajua meillä kasvoi luokkaa 50 hehtaaria, osmankäämiä ja juolukkaa siitä vain murto-osa.
Ukrainan sodan aiheuttama talouskriisi nosti energian huoltovarmuuden etualalle. Kevään 2022 ilmastopaneelin raportissa mukana ovat enää kosteikkoviljelyn kasvit paju ja ruokohelpi.
Ilmastokamppailun kosteikkoviljelyä odottavat tänään sekä turvemaan pellot että polttoturpeen jättösuot. Kosteikkoviljely perustuu säädeltyyn ojitukseen. Pohjaveden pintaa on laskettava, kun traktoria tarvitaan istutukseen tai korjuuseen. Varsinaisen kasvukauden ajaksi veden pintaa nostetaan. Siihen ojiemme janoisa paju on jo sopeutunut.
Ilmastokamppailu käy yhä kuumempana maataloutemme osalta. Energiapajusta kosteikkopajuksi edennyt viljelykasvimme on 2020-luvun uusi, energian huoltovarmuuden mahdollisuus.
VELI POHJONEN
Iijokiseutu. Kolumni. 8.6.2022
No comments:
Post a Comment