Joensuun yliopistossa kehitettiin 1992 energiatavoitteinen puunjalostusohjelma. Ohjelma liittyi silloin lisäsähkön tarpeeseen kaavaillun viidennen ydinvoimalan – Olkiluoto kolmosen – vaihtoehtojen laskentaan.
Taannoinen lisäsähkön tarve tuli metsäteollisuudesta, kuumahierteeseen perustuvista painopaperin tehtaista. Energiatavoitteisen puunjalostusohjelman vaihtoehto perustui pääosin sellun sekä siitä johdettavan kartongin tuotantoon. Tähän tarvittava energia tuli omista metsistä. Viidettä ydinvoimalaa ei olisi tarvittu kasvavan selluteollisuuden myötä.
Ohjelman ytimessä oli puuvoima. Se on energiaa, joka on lähtöisin kasvatusmetsistä. Valtaosan puuvoimaa saamme saha- ja selluteollisuudesta. Sähköksi ja lämmöksi muuntuvat kuori, puru, hukkapalat ja sellun kylkiaine ligniini.
Kansakunnan taloudessa mittavat muutokset vievät sukupolven verran. Miten ohjelman tavoitteille kävi?
Metsätaloutemme pääpaaluksi ohjelma esitti talousmetsien hakkuiden lisäämistä 20 miljoonalla kuutiolla vuodessa. Markkinahakkuut nouskoot 1990-luvun alun tasolta 44 miljoonaa kuutiota tasolle 64 miljoonaa kuutiota. Vuonna 2019 olimme tasolla 72 miljoonaa kuutiota.
Puunjalostuksen ensimmäinen paalu oli nostaa sahaus silloisesta aallonpohjastaan 6,4 miljoonaa sahakuutiota vuodessa, yli 10 miljoonan kuution. Vuonna 2019 mänty- ja kuusisahatavaramme tuotanto oli yhteensä 11 miljoonaa kuutiota.
Sahaus tuottaa sivuvirtanaan energiaa. Esimerkiksi tuli 1992 valmistunut Kuhmon sahan ja voimalan yhdistelmä. Kuhmon malli oli ensimmäinen keskisuuri sahalaitos, joka alkoi myydä lankun ja laudan lisäksi myös sähköä ja lämpöä.
Puunjalostuksen toinen paalu oli nostaa sellun tuotanto 1990-luvun alun 4,9 miljoonasta tonnista 7,6 miljoonaan tonniin. Vuonna 2019 olimme tasolla 8,3 miljoonaa tonnia.
Selluteollisuuden varhaiseksi malliksi tuli Stora Enson tehdas Enon Uimaharjussa. Tehtaan voimainsinööri Keijo Koivunen esitteli Enossa vierailleille Joensuun metsäylioppilaille ekosellun mallin. Hän laski, että uudella tekniikalla Enon tehdas ei tarvitse ulkopuolista sähköä ollenkaan. Sen sijaan ekosellulla voi päästä sähkön tuotannossa aina 175 prosentin omavaraisuuteen.
Koivunen laati esimerkkilaskelman myös Kemijärven sellutehtaan laajentamiseksi kaksinkertaiseksi. Laskelma esiteltiin Vuotos-soudussa kesällä 1994. Sellutehtaaseen rakennettava biovoimala olisi jauhanut puusta myyntisähköä vähintään samalla teholla (37 megawattia) kuin Vuotoksen patoon kaavailtu voimala.
Ekosellun malli ja myyntisähkön tuotanto ovat keskeinen osa uuden ajan biotaloutta. Esimerkiksi Äänekosken vuonna 2017 valmistunut biotuotetehdas ylitti Koivusen ennusteen. Äänekoski tuottaa sähköä 240 prosentin omavaraisuudella. Vähintään samalle tasolle pyrkinevät uudet Kemin ja Kemijärven biotuotetehtaat.
Ekosellu käänsi neljännesvuosisadan aikana metsäenergian ajattelumme. Sen jatkaminen 2020-luvulla on entistä ajankohtaisempi, kun olemme jo luopuneet tai luopumassa sähköä syövistä Kaipolan tyyppisistä painopaperin tehtaistamme.
VELI POHJONEN
Koti-Lappi. Kolumni. 26.11.2020
No comments:
Post a Comment