Energiapuulle on tullut kysynnän aika

Vielä 2010-luvulla energiapuun tuotanto ja kauppa eivät olleet metsätilallisille kannattavia. Maailmanmarkkinoiden halpa kivihiili ja EU:n haparoiva ilmasto-ote varmistivat, että emme luopuneetkaan kivihiilestä. Emme vaihtaneet sitä metsähakkeeseen.

Energiapuun kauppa seuraa talouslaskennan varjohintaa. Se kertoo ylimmän kuutiohinnan, minkä voimala voi markkinatalouden lakien mukaan maksaa tienvarteen pinotusta pienpuusta. Siitä saatavan energian on oltava hinnaltaan hivenen alle kivihiilen energian.

Pienmetsätilallinen voi peilata energiapuun varjohintaa puun määrältään merkittävimmän vaihtoehdon eli männyn ensiharvennuspuun tienvarsihintaan (kuitupuun hankintahintaan). Varjohinta on kahden osan summa. Perusosa tulee kivihiilen satamahinnasta maailmalla. Lisäosa tulee hiilidioksidin päästömaksusta.

Alimmillaan energiapuun varjohinta oli vuoden 2016 helmikuussa 17 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus oli 13 ja päästömaksun 4 euroa. Ensiharvennusmännyn hankintahinta oli tuolloin selvästi korkeampi, 28 euroa kiintokuutiolta.

Tilanne muuttui 2010-luvun lopussa. Varjohinta alkoi nousta. Huhtikuun alkupuolella 2021 se oli jo tasolla 54 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus on 23 ja päästömaksun 31 euroa. Männyn ensiharvennuspuun hankintahinta oli puolestaan 32 euroa. llmastoystävällisen voimalan kannattaa nyt ostaa halvempaa hakepuuta kalliimman kivihiilen sijaan.

Energiapuun varjohinta seurasi Pariisin 2015 ilmastokokouksen jälkeistä ajattelua. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä haluttiin lopultakin eroon.

Näkyvimmin nousun puolesta on puhunut ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloisestaan kolminkertaiseksi. Rannikkoseudun voimaloihimme tuodaan jo ennätysmäärä ulkomaista energiahaketta.

Päästömaksu seurasi Macronin polkua. Huhtikuun alkupuolella hiilidioksidin tonnihinta oli 44 euroa. Se on noussut jo yli kuusinkertaiseksi, Macronin tavoitteen selvästi ylittäen. Hiilidioksidin päästömaksu on korkeimmillaan vuoden 2004 lopussa alkaneen EU:n päästökaupan kaudella. Samoin korkeimmillaan on energiapuun varjohinta.

Hinnoilla on seuraamuksensa niin Suomen kuin koko EU:n energiapuun markkinoille. Pitkään kivihiilellä pyörineet voimalat ovat jo korvaamassa kivihiiltä halvemmalla metsähakkeella. Hakepuulle sekä puupelletille on käyttöä kaikissa niissä Euroopan maissa, missä asuntoja on lämmitettävä ainakin osa vuotta.

Joko metsäenergian markkinoillemme on koittamassa uusi aika? Ainakin hakepuun kansainvälinen kauppa on kiihtynyt. Rannikkoseudun voimaloihimme tuodaan jo ennätysmäärä ulkomaista energiahaketta.

Hintakehitys ennustaa myös, että suomalaiselle hakkeelle orastaa viennin markkina Keski-Euroopan kivihiilivoimaloiden maihin. Jos haketta kannattaa meille tuoda, kannattaa sitä meiltä myös viedä. Kannattaahan suomalaista koivuklapiakin viedä aina Japaniin asti.

Metsätilalliset seuraavat energiapuun hinnan kehitystä. Jostain syystä nousua ei kuitenkaan ole tapahtunut, kiihtyneestä ilmastokamppailusta huolimatta.

VELI POHJONEN

Turun Sanomat. Mielipide. 4.5.2021