Energiapuulle on tullut kysynnän aika

Vielä 2010-luvulla energiapuun tuotanto ja kauppa eivät olleet metsätilallisille kannattavia. Maailmanmarkkinoiden halpa kivihiili ja EU:n haparoiva ilmasto-ote varmistivat, että emme luopuneetkaan kivihiilestä. Emme vaihtaneet sitä metsähakkeeseen.

Energiapuun kauppa seuraa talouslaskennan varjohintaa. Se kertoo ylimmän kuutiohinnan, minkä voimala voi markkinatalouden lakien mukaan maksaa tienvarteen pinotusta pienpuusta. Siitä saatavan energian on oltava hinnaltaan hivenen alle kivihiilen energian.

Pienmetsätilallinen voi peilata energiapuun varjohintaa puun määrältään merkittävimmän vaihtoehdon eli männyn ensiharvennuspuun tienvarsihintaan (kuitupuun hankintahintaan). Varjohinta on kahden osan summa. Perusosa tulee kivihiilen satamahinnasta maailmalla. Lisäosa tulee hiilidioksidin päästömaksusta.

Alimmillaan energiapuun varjohinta oli vuoden 2016 helmikuussa 17 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus oli 13 ja päästömaksun 4 euroa. Ensiharvennusmännyn hankintahinta oli tuolloin selvästi korkeampi, 28 euroa kiintokuutiolta.

Tilanne muuttui 2010-luvun lopussa. Varjohinta alkoi nousta. Huhtikuun alkupuolella 2021 se oli jo tasolla 54 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus on 23 ja päästömaksun 31 euroa. Männyn ensiharvennuspuun hankintahinta oli puolestaan 32 euroa. llmastoystävällisen voimalan kannattaa nyt ostaa halvempaa hakepuuta kalliimman kivihiilen sijaan.

Energiapuun varjohinta seurasi Pariisin 2015 ilmastokokouksen jälkeistä ajattelua. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä haluttiin lopultakin eroon.

Näkyvimmin nousun puolesta on puhunut ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloisestaan kolminkertaiseksi. Rannikkoseudun voimaloihimme tuodaan jo ennätysmäärä ulkomaista energiahaketta.

Päästömaksu seurasi Macronin polkua. Huhtikuun alkupuolella hiilidioksidin tonnihinta oli 44 euroa. Se on noussut jo yli kuusinkertaiseksi, Macronin tavoitteen selvästi ylittäen. Hiilidioksidin päästömaksu on korkeimmillaan vuoden 2004 lopussa alkaneen EU:n päästökaupan kaudella. Samoin korkeimmillaan on energiapuun varjohinta.

Hinnoilla on seuraamuksensa niin Suomen kuin koko EU:n energiapuun markkinoille. Pitkään kivihiilellä pyörineet voimalat ovat jo korvaamassa kivihiiltä halvemmalla metsähakkeella. Hakepuulle sekä puupelletille on käyttöä kaikissa niissä Euroopan maissa, missä asuntoja on lämmitettävä ainakin osa vuotta.

Joko metsäenergian markkinoillemme on koittamassa uusi aika? Ainakin hakepuun kansainvälinen kauppa on kiihtynyt. Rannikkoseudun voimaloihimme tuodaan jo ennätysmäärä ulkomaista energiahaketta.

Hintakehitys ennustaa myös, että suomalaiselle hakkeelle orastaa viennin markkina Keski-Euroopan kivihiilivoimaloiden maihin. Jos haketta kannattaa meille tuoda, kannattaa sitä meiltä myös viedä. Kannattaahan suomalaista koivuklapiakin viedä aina Japaniin asti.

Metsätilalliset seuraavat energiapuun hinnan kehitystä. Jostain syystä nousua ei kuitenkaan ole tapahtunut, kiihtyneestä ilmastokamppailusta huolimatta.

VELI POHJONEN

Turun Sanomat. Mielipide. 4.5.2021

Joko olemme valmiit lämmitykseen biodieselillä?

Ennen 1970-luvun Lähi-idän öljysotia opimme lämmittämään talojamme fossiilisella öljyllä. Näin tapahtui niin kaupungeissa kuin maaseudulla, niin kaukolämmön kerrostaloissa kuin lähilämmön omakotitaloissa.

Huoltoasemille kehitettiin polttonesteen kaksihintajärjestelmä. Autoonsa sai ostaa tosidieseliä, energiaveroineen. Omakotitaloonsa sai ostaa lähes verotonta dieseliä, niin sanottua kevyttä polttoöljyä. Käytännössä öljyt ovat samaa polttonestettä. 

1900-luvun loppupuolen tavoitteena oli päästä vähitellen eroon maailmalla ehtyväksi uskotusta fossiiliöljystä. Tänään tuoreempana tavoitteena on päästä eroon kaikista ilmastolle haitallisista fossiilisista polttoaineista.

Muutosten läpivienti ottaa aikansa. Niin kävi myös omakotitalojen lämmityksessä. Meillä on edelleen 130 000 kotia, jotka lämpiävät fossiilisella dieselillä eli kevyellä polttoöljyllä. Niistä pääosa on eläkeläisten omakotitaloja. Eläkeläiset eivät ole juuri innostuneet markkinoituihin vaihtoehtoihin: maalämpöön, ilma- ja vesilämpöpumppuihin tai aurinkopaneeleihin.

Tavallisella eläkeläisellä ei ole ylimääräisiä varoja investointiin, jonka hyöty parinkymmenen vuoden jaksolla voi olla olematon. Ne joilla oli varaa, ovat järjestelmän jo vaihtaneet.

Fossiilisesta lämmitysdieselistä olisi omakotitalossa päässyt eroon, jos samasta talon pihalle tilatusta tankkiautosta olisi voinut täyttää säiliönsä myös biodieselillä. Kodin öljypoltin olisi jatkanut entisellään.

Näin ajattelimme jo vuosituhannen vaihteessa. Vapo ja Fortum julkistivat 2002 lämmitykselle biotuotteensa, Forestera-polttoöljyn. Nimensä mukaisesti se tehtiin metsäenergiasta, pääosin hakkeesta.

Hakepolttonestettä valmistettiin Porvoossa runsaan vuoden ajan. Aluksi sille uskottiin syntyvän kysyntää, ja siihen uskottiin löytyvän monipuolista raaka-ainetta. Tehdas suljettiin kuitenkin jo 2003, koska ”puuhakkeen hinta ja saatavuus ovat kehittyneet epäsuotuisaan suuntaan”.

Käytännössä meiltä puuttui vuosituhannen vaihteessa ilmaston muutoksen aiheuttama tahtotila. Omakotitalojen lämmitys fossiilidieselillä ei meitä vielä huolestuttanut.

Uusiutuvaa Forestera-biodieseliä ei tuettu riittävästi verovaroin tai EU-tukiaisin.

Dieselillä lämmitys jatkuu vääjäämättä. Joko 2020-luvulla olisimme valmiit kotien biodieseliin? Joko ilmastonmuutos antaa siihen meille tahtotilan?

Neste Oy julkisti vuoden vaihteessa uusiutuvan MY polttoöljynsä. Se käy sellaisenaan lämmitykseen, tosin se voi "vaatia polttimen liekintunnistimen vaihdon".

Vuosi 2021 on vielä koevuosi. MY polttoöljyä on vain rajoitetusti saatavana, ei suoraan nettikaupan valikosta. Suunta on kuitenkin lupaava.

Tankkiauton omakotitaloonsa tilaava eläkeläinen olisi muutokseen valmis, jos biodieseliä saisi samaan hintaan kuin kevyttä polttoöljyä. Muutos vauhdittuisi, jos biodiesel olisi hivenen halvempaa. 

Veli Pohjonen

Forssan lehti. Kolumni. 21.5.2021

Nielumetsämme EU:n ilmastolaskentaan

Ilmastokamppailu etenee. Joko metsiemme hyvä hiilimetsänhoito pääsee siihen mukaan? Sitä ounastelee EU:n uusi metsälinjaus, missä kaikkia yli 13 hehtaarin metsätiloja ehdotetaan hiilidioksidin taselaskelmiin.

Taselaskelmat tarvitsevat tarkkoja laskelmia metsien puuvarastoista. Luke on mitannut metsiämme Hangosta Utsjoelle ulottuvilla linjoilla 13 kertaa, vuodesta 1921 lähtien. Tuorein laskenta on jaksolle 2015–2019 (keskivuosi 2017). Kasvavissa nielumetsissämme oli puuta 2482 miljoonaa kuutiota.

Vuosikasvunsa pohjalta nielumetsien pinta-alaan lasketaan varsinainen metsämaa (kasvua vähintään yksi kuutio hehtaarilla vuodessa) ja kitumaa (kasvua 0,1–1,0 kuutiota). Vuonna 2017 nielumetsien pinta-ala oli 22,8 miljoonaa hehtaaria. Yhtä nielumetsän hehtaaria kohti meillä oli puuta 109 kuutiota.

Keskikuutiosta on laskettavissa hiililuku. Se kertoo, paljonko nielumetsän hehtaarille on varastoitunut alkuainehiiltä. Mukaan lasketaan rungot, oksat, lehvästö ja karkeat juuret. Vuonna 2017 hiililukumme oli 38,7 tonnia hiiltä keskimääräistä nielumetsän hehtaariamme kohti.

HAKKUISTA huolimatta hiililukumme kasvaa noin puolella tonnilla vuodessa. Vuonna 2021 laskennallinen hiilen virta tulee olemaan 531 kiloa alkuainehiiltä vuotta ja nielumetsän keskihehtaaria kohti.

Vuodesta 2004 lähtien EU on hinnoitellut ilmastohiilen. Huhtikuun loppupuolella sen arvo oli 172 euroa alkuainehiilen tonnilta.

Jos laskuttaisimme huhtikuun hinnoin EU:n ilmastorahastoa vuotuisesta hiilen virrastamme, tulos olisi melkoinen. Yhtä nielumetsän hehtaaria kohti vuoden 2021 laskutus olisi 91,5 euroa vuodessa. Koko nielumetsien alalta vuosilaskutus olisi 2077 miljoonaa euroa. Keskimäärin kukin suomalainen voisi kuitata EU:lta metsähiilen rahaa 375 euroa vuodessa.

Ilmastokamppailussa hiilen virroilla on niin mittava rahallinen arvonsa, että se alkaa kiinnostaa verohallintoa ennemmin tai myöhemmin. Ilmastonmuutoksen merkitys on sitä luokkaa, että metsien hiilivarastoja ja hiilivirtoja ei tulisi kytkeä hetkellisiin tukiaisjärjestelmiin. Hiili olisi luontevampaa kytkeä vakiintuneeseen metsäverotukseen.

EU:N tuoreeseen normitukseen pohjaten yli 13 hehtaarin metsätilat, yhteismetsät ja yhtiömetsät voisivat vuosittain ilmoittaa veroilmoituksessa hiilivarastonsa sen hetkisen suuruuden. Hiilivaraston laskenta on tänä päivänä edistynyt. Sen voi tehdä esimerkiksi metsaan.fi palvelulla tai kännykkäsovelluksella.

Verotoimisto laskisi vuosi-ilmoituksen pohjalta metsätilan, yhteismetsän tai yhtiömetsän edellisen vuoden hiilivirran suunnan ja suuruuden, määrittäisi sen rahallisen arvon ja liittäisi sen verojen koko pakettiin. Hiilitonnin vuosihinnan määrittäisi ylempi verohallinto, vuosittaisen kilometrikorvauksen tapaan.

Hyvin metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun veronpalautuksena. Huonosti metsäänsä hoitava kokisi hiilimaksun jälkiverona. Hän, hänen yhteisönsä tai yhtiönsä oli hakannut metsää sen kasvua enemmän ja aiheuttanut ilmastopäästön.

Siitä on oikein ja kohtuullista maksaa ilmastoveroa.

Veli Pohjonen. Pieksämäen lehti. Mielipide. 17.5.2021

Joko nie­lu­met­säm­me pää­se­vät EU:n las­ken­taan?

Ilmastokamppailu etenee. Joko metsiemme hyvä hiilimetsänhoito pääsee siihen mukaan? Sitä ounastelee EU:n uusi metsälinjaus, missä kaikkia yli 13 hehtaarin metsätiloja ehdotetaan mukaan hiilidioksidin taselaskelmiin.

Taselaskelmat tarvitsevat laskelmia metsien puuvarastoista. Luke on mitannut metsiämme Hangosta Utsjoelle ulottuvilla linjoilla 13 kertaa, vuodesta 1921 lähtien. Tuorein laskenta on jaksolle 2015–2019. Kasvavissa nielumetsissämme oli puuta 2 482 miljoonaa kuutiota.

Vuosikasvunsa pohjalta nielumetsien pinta-alaan lasketaan metsämaa (kasvua vähintään kuutio/hehtaari/vuosi) ja kitumaa (0,1–1). Nielumetsien pinta-ala oli 22,8 miljoonaa hehtaaria 2017.

Yhtä nielumetsän hehtaaria kohti meillä oli puuta 109 kuutiota. Keskikuutiosta on laskettavissa hiililuku. Se kertoo, paljonko nielumetsän hehtaarille on varastoitunut alkuainehiiltä. Mukaan lasketaan rungot, oksat, lehvästö ja karkeat juuret. 2017 hiililukumme oli 38,7 tonnia hiiltä keskimääräistä nielumetsän hehtaaria kohti.

Hakkuista huolimatta hiililukumme kasvaa noin puolella tonnilla vuodessa. Laskennallinen hiilen virta on 0,531 tonnia alkuainehiiltä vuotta ja nielumetsän keskihehtaaria kohti 2021.

EU on hinnoitellut ilmastohiilen 2004 lähtien. Huhtikuussa hinta oli 172 euroa alkuainehiilen tonnilta. Jos laskuttaisimme sillä hinnalla EU:n ilmastorahastoa hiilivirrastamme, tulos olisi melkoinen. Lasku olisi nielumetsän hehtaaria kohti 91,5 euroa vuodessa. Koko nielumetsistä vuosilasku olisi 2 077 miljoonaa euroa. Keskimäärin kukin suomalainen voisi kuitata EU:lta metsähiilirahaa 375 euroa vuodessa.

Ilmastokamppailussa hiilen virroilla on niin mittava rahallinen arvo, että se alkaa kiinnostaa verohallintoa. Se kiinnostaa EU:n komissiota jo nyt. Ilmastonmuutoksen merkitys on sitä luokkaa, että metsien hiilivarastoja ja -virtoja ei tulisi kytkeä hetkellisiin tukiaisjärjestelmiin. Hiili olisi luontevampaa kytkeä vakiintuneeseen metsäverotukseen.

EU:n normitukseen pohjaten metsätilat, yhteismetsät ja yhtiömetsät voisivat vuosittain ilmoittaa veroilmoituksessa hiilivarastonsa sen hetkisen suuruuden. Varaston laskenta on edistynyt. Sen voi tehdä esimerkiksi metsaan.fi palvelulla tai kännykkäsovelluksella. Verotoimisto laskisi edellisvuoden hiilivirran suunnan ja suuruuden, määrittäisi sen rahallisen arvon ja liittäisi sen verojen koko pakettiin. Hiilitonnin vuosihinnan määrittäisi ylempi verohallinto kilometrikorvauksen tapaan.

Hyvin metsäänsä hoitava kokisi EU:n hiilimaksun veronpalautuksena. Huono hoitaja kokisi hiilimaksun jälkiverona. Hän hakkaisi metsää sen kasvua enemmän ja aiheuttaisi ilmastopäästön. Siitä on oikein ja kohtuullista maksaa ilmastoveroa.

Veli Pohjonen

Lapin Kansa. Mielipide. 5.5.2021

Joko energiapuulle on tulossa kysynnän aika?

Vielä 2010-luvulla energiapuun tuotanto ei ollut pienmetsätilallisille kannattavaa. Maailmanmarkkinoiden halpa kivihiili ja EU:n haparoiva ilmasto-ote varmistivat, että emme luopuneetkaan kivihiilestä.

Energiapuun kauppa seuraa talouslaskennan varjohintaa. Se kertoo ylimmän kuutiohinnan, minkä voimala on valmis maksamaan tienvarteen pinotusta pienpuusta. Siitä saatavan energian on oltava hinnaltaan hivenen alle kivihiilen energian.

Pienmetsätilallinen voi peilata energiapuun varjohintaa puun määrältään merkittävimmän vaihtoehdon eli männyn ensiharvennuspuun tienvarsihintaan (kuitupuun hankintahintaan). Varjohinta on kahden osan summa. Perusosa tulee kivihiilen satamahinnasta maailmalla. Lisäosa tulee hiilidioksidin päästömaksusta.

Alimmillaan energiapuun varjohinta oli vuoden 2016 helmikuussa 17 euroa kiintokuutiolta. Ensiharvennusmännyn hankintahinta oli selvästi korkeampi, 28 euroa.

Tilanne muuttui 2010-luvun lopussa. Varjohinta alkoi nousta. Huhtikuun alussa 2021 se oli jo tasolla 52 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus on 23 ja päästömaksun 29 euroa.

Männyn ensiharvennuspuun hankintahinta oli puolestaan 32 euroa. llmastoystävällisen voimalan kannattaa nyt ostaa halvempaa hakepuuta kalliimman kivihiilen sijaan.

Energiapuun varjohinta seurasi Pariisin 2015 ilmastokokouksen jälkeistä ajattelua. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä haluttiin lopultakin eroon.

Näkyvimmin nousun puolesta on puhunut ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloisestaan kolminkertaiseksi.

Päästömaksu seurasi Macronin polkua. Huhtikuun alussa hiilidioksidin tonnihinta oli 43 euroa. Se on noussut jo yli kuusinkertaiseksi, Macronin tavoitteen selvästi ylittäen.

Hiilidioksidin päästömaksu on korkeimmillaan vuoden 2004 lopussa alkaneen EU:n päästökaupan kaudella. Sillä on seuraamuksensa sekä Suomen että koko EU:n energiapuun markkinoille.

Pitkään kivihiileen uskoneet voimalat ovat jo korvaamassa kivihiiltä halvemmalla metsähakkeella. Hakepuulle sekä puupelletille on käyttöä kaikissa niissä Euroopan maissa, missä asuntoja on lämmitettävä ainakin osa vuotta.

Joko metsäenergian markkinoillemme on koittamassa uusi aika? Ainakin hakepuun kansainvälinen kauppa kiihtyy. Rannikkoseudun voimaloihimme tuodaan jo ennätysmäärä ulkomaista energiahaketta.

Hintakehitys ennustaa myös, että suomalaiselle hakkeelle orastaa viennin markkina Keski-Euroopan kivihiilivoimaloiden maihin. Jos haketta kannattaa meille tuoda, kannattaa sitä meiltä myös viedä. Kannattaahan suomalaista koivuklapiakin viedä aina Japaniin asti.

Pienmetsätilalliset seuraavat energiapuun hinnan kehitystä. Jostain syystä nousua ei kuitenkaan ole tapahtunut, kiihtyneestä ilmastokamppailusta huolimatta.

VELI POHJONEN

Pielavesi-Keitele. Mielipide. 5.5.2021

Energiapuulle on tullut kysynnän aika

Vielä 2010-luvulla energiapuun tuotanto ja kauppa eivät olleet metsätilallisille kannattavaa. Maailmanmarkkinoiden halpa kivihiili ja EU:n haparoiva ilmasto-ote varmistivat, että emme luopuneetkaan kivihiilestä. Emme vaihtaneet sitä metsähakkeeseen.

Energiapuun kauppa seuraa talouslaskennan varjohintaa. Se kertoo ylimmän kuutiohinnan, minkä voimala voi markkinatalouden lakien mukaan maksaa tienvarteen pinotusta pienpuusta. Siitä saatavan energian on oltava hinnaltaan hivenen alle kivihiilen energian.

Pienmetsätilallinen voi peilata energiapuun varjohintaa puun määrältään merkittävimmän vaihtoehdon eli männyn ensiharvennuspuun tienvarsihintaan (kuitupuun hankintahintaan). Varjohinta on kahden osan summa. Perusosa tulee kivihiilen satamahinnasta maailmalla. Lisäosa tulee hiilidioksidin päästömaksusta.

Alimmillaan energiapuun varjohinta oli vuoden 2016 helmikuussa 17 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus oli 13 ja päästömaksun 4 euroa. Ensiharvennusmännyn hankintahinta oli tuolloin selvästi korkeampi, 28 euroa kiintokuutiolta.

Tilanne muuttui 2010-luvun lopussa. Varjohinta alkoi nousta. Huhtikuun alkupuolella 2021 se oli jo tasolla 54 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus on 23 ja päästömaksun 31 euroa.

Männyn ensiharvennuspuun hankintahinta oli puolestaan 32 euroa. llmastoystävällisen voimalan kannattaa nyt ostaa halvempaa hakepuuta kalliimman kivihiilen sijaan.

Energiapuun varjohinta seurasi Pariisin 2015 ilmastokokouksen jälkeistä ajattelua. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä haluttiin lopultakin eroon.

Näkyvimmin nousun puolesta on puhunut ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloisestaan kolminkertaiseksi.

Päästömaksu seurasi Macronin polkua. Huhtikuun alkupuolella hiilidioksidin tonnihinta oli 44 euroa. Se on noussut jo yli kuusinkertaiseksi, Macronin tavoitteen selvästi ylittäen.

Hiilidioksidin päästömaksu on korkeimmillaan vuoden 2004 lopussa alkaneen EU:n päästökaupan kaudella. Samoin korkeimmillaan on energiapuun varjohinta. Hinnoilla on seuraamuksensa niin Suomen kuin koko EU:n energiapuun markkinoille.

Pitkään kivihiilellä pyörineet voimalat ovat jo korvaamassa kivihiiltä halvemmalla metsähakkeella. Hakepuulle sekä puupelletille on käyttöä kaikissa niissä Euroopan maissa, missä asuntoja on lämmitettävä ainakin osa vuotta.

Joko metsäenergian markkinoillemme on koittamassa uusi aika? Ainakin hakepuun kansainvälinen kauppa on kiihtynyt. Rannikkoseudun voimaloihimme tuodaan jo ennätysmäärä ulkomaista energiahaketta.

Hintakehitys ennustaa myös, että suomalaiselle hakkeelle orastaa viennin markkina Keski-Euroopan kivihiilivoimaloiden maihin. Jos haketta kannattaa meille tuoda, kannattaa sitä meiltä myös viedä. Kannattaahan suomalaista koivuklapiakin viedä aina Japaniin asti.

Metsätilalliset seuraavat energiapuun hinnan kehitystä. Jostain syystä nousua ei kuitenkaan ole tapahtunut, kiihtyneestä ilmastokamppailusta huolimatta. 

VELI POHJONEN

Turun Sanomat. Mielipide. 4.5.2021