Ruokaturvaa ja energiaturvaa on syytä kehittää – luonnon­va­roissa käyttämättömiä mahdol­li­suuksia

Ko­ro­nak­rii­sin pyör­teis­sä ruo­ka­tur­vam­me on nous­sut taas pu­hee­nai­heek­si. Mis­tä saam­me jat­kos­sa jo­ka­päi­väi­sen lei­päm­me? On­ko meil­lä riit­tä­väs­ti ta­lon­poi­kia tuot­ta­maan sii­hen vil­jaa?

Mit­ta­lu­vun ruo­ka­tur­val­le voi las­kea vuo­tui­ses­ta vil­ja­sa­dos­tam­me. Kun jaam­me sen Suo­men vä­ki­lu­vul­la, saam­me lu­ke­man.

Vuon­na 2019 veh­nän, ru­kiin, oh­ran ja kau­ran yh­teen­las­ket­tu sato oli 3,936 mil­joo­naa ton­nia. Vä­ki­lu­kum­me on 5,52 mil­joo­naa hen­keä. Ruo­ka­tur­vam­me oli vii­me vuon­na 713 vil­ja­ki­loa hen­ki­löä koh­den.

Koko maa­pal­lol­le las­ket­tu ruo­ka­tur­va oli vas­taa­vas­ti 343 ki­loa. Rik­kaa­na maa­na olem­me yli kak­si ker­taa maa­pal­lon kes­ki­ar­von ylä­puo­lel­la.

Ruo­ka­tur­van osal­ta olem­me kui­ten­kin vain nä­en­näi­sen oma­va­rai­sia. Nä­en­näi­syys tu­lee ener­gi­as­ta.

Esi­mer­kik­si vil­jan­tuo­tan­non trak­to­rit käy­vät edel­leen ul­ko­mai­sel­la öl­jyl­lä. Jos ul­ko­mai­sen öl­jyn tuon­ti tys­sää ja va­ra­va­ras­tot hu­pe­ne­vat.

On­ko meil­lä riit­tä­väs­ti he­vo­sia ve­tä­mään ko­nei­ta pel­to­töis­sä? Ruo­ka­tur­vam­me pyö­rii muu­ten­kin ul­ko­mai­sen ener­gi­an va­ras­sa.

Myös ener­gi­a­tur­vaam­me on seu­rat­ta­va. Se pe­rus­tuu ko­ti­mai­seen ne­lik­koon: puu­voi­ma, tur­ve­voi­ma, ve­si­voi­ma ja tuu­li­voi­ma.

Ti­las­to­kes­kuk­sen tuo­reim­man ti­las­toin­nin mu­kaan ne­lik­ko tuot­ti vuon­na 2019 ener­gi­aa yh­teen­sä 500 pe­ta­jou­lea. Puus­ta saim­me 378, tur­pees­ta 56, ve­si­voi­mas­ta 44 ja tuu­li­voi­mas­ta 21 pe­ta­jou­lea.

Vuo­tui­sen ener­gi­a­tur­van voi las­kea ja­ka­mal­la ko­ti­mai­sen ener­gi­an mää­rän sa­man vuo­den vä­ki­lu­vul­la. Vuo­den 2019 ener­gi­a­tur­va oli 90,5 Gi­ga­jou­lea hen­ki­löä koh­ti. Se on sama mää­rä ener­gi­aa mikä on va­ras­toi­tu­nut 4760 ki­loon kui­vaa bi­o­mas­saa, oli­pa ky­sees­sä hei­nä, puu tai pe­ru­na.

Ti­las­to­kes­kuk­sen vuon­na 1970 al­ka­vis­ta ai­ka­sar­jois­ta las­kien ener­gi­a­tur­vam­me on puo­len vuo­si­sa­dan ai­ka­na kak­sin­ker­tais­tu­nut. Kau­del­la on kol­me erot­tu­vaa jak­soa.

En­nen 1970-lu­vun öl­jyk­rii­siä ener­gi­a­tur­vam­me oli las­kus­sa. Toi­nen jak­so käyn­nis­tyi krii­sin seu­rauk­se­na.

Tur­ve­voi­ma al­koi nous­ta heti 1970-lu­vun alus­sa.

Puu­voi­man osal­ta Met­sän­tut­ki­mus­lai­tok­sen pro­fes­so­ri Kul­ler­vo Kuu­se­la esit­ti vuo­den 1974 ener­gi­a­po­liit­ti­ses­sa kat­sauk­ses­saan, et­tä myös puun ener­gi­a­käyt­töä voi li­sä­tä no­pe­as­ti.

Vuon­na 1977 lai­tok­sen toi­nen pro­fes­so­ri, Gus­taf Si­ren pe­rus­te­li puu­e­ner­gi­an käy­tön li­sää­mis­tä pait­si oma­va­rai­suu­den edis­tä­mi­sel­lä myös il­mas­ton­muu­tok­sen eh­käi­se­mi­sel­lä, ja piti ener­gi­a­puun vil­je­lyä lu­paa­va­na ke­hi­tys­suun­ta­na.

Var­si­nai­ses­ti puu­voi­man nou­sun käyn­nis­ti Met­sän­tut­ki­mus­lai­tok­sen kol­mas pro­fes­so­ri Ola­vi Hui­ka­ri. Hän joh­ti ke­vääs­tä 1977 maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­ri­ön aset­ta­maa Ener­gi­a­met­sä­toi­mi­kun­taa. Toi­mi­kun­nan suo­si­tuk­sil­la oli mer­kit­tä­vä vai­ku­tus ener­gi­a­tur­vam­me ko­he­ne­mi­seen ai­na 2000-lu­vun al­ku­puo­lel­le as­ti.

Ener­gi­a­tur­van kol­mas jak­so on kes­tä­nyt nyt va­jaat 20 vuot­ta. Ener­gi­a­tur­vam­me on py­sy­nyt va­ki­o­ta­sol­la, mer­kit­tä­vää nou­sua ei ole enää mi­tat­ta­vis­sa.

Ko­ro­nak­rii­si opet­taa huol­to­var­muu­des­tam­me, et­tä toi­siin­sa kyt­key­ty­viä ruo­ka­tur­vaa ja ener­gi­a­tur­vaa kan­nat­taa ke­hit­tää en­tis­tä mää­rä­tie­toi­sem­min.

Maam­me uu­siu­tu­vis­sa luon­non­va­rois­sa on edel­leen käyt­tä­mät­tö­miä mah­dol­li­suuk­sia.

Veli Poh­jo­nen

Iijokiseutu. Kolumni. 20.5.2020