Ruoan tuotannon on noustava myös Suomessa

Ruoan hinta nousee (2008) kaikkialla maailmassa. Hinnan nousu laukesi, kun Yhdysvallat valitsi maissista tislattavan bioetanolin energiapolitiikkansa johtotähdeksi. Muut viljat seurasivat maissia. Seurauksena oli koko maapalloa koskettava ruokakriisi.

YK:n ruokakokous julisti kesäkuussa 2008 Roomassa, että ruokakriisi on torjuttava ja että vuoteen 2030 mennessä ihmiskunnan on tuotettava ruokaa kaksin verroin nykyiseen verrattuna. Koko maapallon tasolla pääruokaa on vilja.

Kansakuntien yhteisessä taakanjaossa julistus tarkoittaa, että Suomenkin on nostettava vuotuinen viljasato nykyisestä neljästä kahdeksaan miljoonaan tonniin. Jotta tähän päästään, vilja-alamme pitää pyöreästi kaksinkertaistaa.

Kehitys tätä kohti on alkanut. Se alkoi itse asiassa jo 1992, ennen liittymistämme Euroopan unioniin. Oman ylituotantomme vuoksi vilja-alaa oli silloin supistettu. Se kävi alimmillaan 0,9 miljoonassa hehtaarissa.

Viljelijät kuitenkin aavistivat tulevan EU-jäsenyyden ja alkoivat kylvää peltojaan takaisin viljalle. Suunta jatkui liittymisvuoden 1995 jälkeen, ja tänä vuonna vilja-alamme on jo 1,25 miljoonaa hehtaaria. Nousua aallonpohjasta on 36 prosenttia.

Varsinainen hyppäys tapahtui viime keväänä (2007). Viljaa kylvettiin 114'000 hehtaaria enemmän kuin edelliskeväänä. Hyppäys oli mahdollinen, kun EU luopui vihdoin tukipolitiikkansa kummallisuudesta, pakkokesannoinnista.

Kun kesannot on otettu käyttöön, vilja-alan nosto edellyttää peltojen uudisraivausta. Ajatus tuntuu äkkipäätä kummalliselta, kun muistamme että vielä viime vuosikymmenellä olimme päinvastaisessa tilanteessa. Suomen Maataloustieteellinen Seurakin järjesti 1992 seminaarin aiheesta "Miljoonan peltohehtaarin ongelma". Miltei joka toinen peltohehtaarimme - viljat ja nurmet mukaan lukien - oli saatava pois tuotannosta.

Onneksi uuden sukupolven viljelijät eivät osallistuneet seminaariin, vaan alkoivat harjoitella peltojen uudisraivausta uuden ajan konein ja menetelmin. Se on edennyt kolmella taholla.

Pohjanmaalla EU-kokoluokan karjatilat tarvitsevat peltoa, mihin sijoittaa navetoistaan tulevan lietelannan. Nykyajan traktorikalustolla ja syväjyrsimillä peltoa syntyy yhdelle maatilalle kymmeniä hehtaareja vuodessa, kun valitsee muokattavaksi metsäojituksen esikuivattaman maan. Aluksi uudismaalla viljellään kauraa.

Toiseksi tärkeimpiä uudismaita ovat suonpohjat. Turvetuotanto raivaa mennessään valmista, ojitettua ja raa'asta pintaturpeesta puhdistettua peltomaata.

Myös turpeen nostosta vapautunut suopohja on ensin helpoin viljellä kauralle. Tästä on parinkymmenen vuoden kokemukset.

Etelä-Suomen vehnäalueella lisäpeltoa on raivattu savimaiden vanhoihin kuusikkoihin, jotka olisi muutenkin avohakattu. Kuusitukin myynti kattaa tässä tapauksessa raivuukustannuksen. Raivuuseen kannustaa myös maapohjan arvo. Viljalle soveltuvan pellon hinta nousee jyrkemmin kuin hakkuualan ja sille viljellyn uuden metsän hinta.

Jos aiomme pitää kiinni YK:n ruokakokouksen julistuksesta, ruoan tuotannon on noustava myös Suomessa. Vilja-alaamme tulee kasvattaa.

Maailman tärkeimmän biopolttoaineen eli autojen tarvitseman bioetanolin tarve on niin suuri, että viljojen hinnat tuskin enää laskevat entiselle tasolleen. Se pitää viljelijät valppaina, ja uudisraivaus etenee markkinavoimin.

Ylivoimaisesti tärkein lisäpeltoihin sopiva maavaramme on jo ojitetuissa soissa. Sekä turvetuotannon jättömaat että keskimääräistä heikommin puuta kasvavat metsäojikot ovat saamassa ruokakriisin torjunnassa uuden tehtävän.

VELI POHJONEN

Iisalmen Sanomat. Artikkeli. 6.10.2008