Suomessa tuotettiin vuonna 2006 metsähaketta 3,4 miljoonaa kiintokuutiometriä. Se on noin viisi prosenttia kaikesta metsänkorjuustamme. Hakkeesta on tullut metsänkasvattajalle tasavertainen myytävä muun puun ohessa.
Suomen metsäenergiaan luotetaan lujasti myös Euroopan unionissa. EU:n tavoitteissa uusioenergian on noustava meillä 9,5 prosenttiyksikköä (nykyisestä 28,5:sta 38:aan) vuoteen 2020 mennessä. Metsähakkeen lisäkäytön lasketaan hoitavan pääosan prosenttinousua.
Keksintönä metsähake on jo puolen vuosisadan ikäinen. Varhaisimmat haketukset liittyvät 1950-luvun koivuongelmaan. Koivupropsilla oli silloin menekkiä, mutta vain haloiksi ja klapeiksi. Kun niiden kysyntä hiipui koksin ja polttoöljyn vallatessa lämmitystä, koivu julistettiin rikkapuuksi, ja sitä alettiin lyödä maahan kokonaisina runkoina männynviljelyn tieltä.
Puun tuhlaukseen haettiin ratkaisua hakemenetelmästä. Käyttöä vaille jäävä koivu oli määrä hakettaa polttoaineeksi maaseudun lämpökeskuksiin. Itävallasta tuotiin 1956 kokeiltavaksi Pöttinger-niminen hakkuri, lajinsa ensimmäinen Suomessa. Tutkimusta ohjasi Pienpuualan toimikunta.
Hakemenetelmässä on kyse kerran sukupolvessa esiin pulpahtavasta innovaatiosta, joka syrjäyttää loppuun asti tutkitun menetelmän. Metsähake korvasi polttopuun korjuun käsityövälinein.
Hake muutti yksinpuin kerättävän, pienikokoisen koivun jo korjuuketjun alkupäässä massoina liikuteltaviksi hakepaloiksi. Niiden siirtely metsässä ja maanteillä sekä poltto lämpökeskuksissa olivat halkoihin verrattuna helppoa.
Koivun haketus lähti rivakkaan vauhtiin. Käytännön urakoitsijat oivalsivat menetelmän edut, ja jo 1960-luvun alussa metsähakkeen vuosituotanto nousi 0,1 miljoonaan kuutioon. Sitten koivupeliin tuli mukaan toinen keksintö.
Metsäteollisuus kehitti koivusellun keiton 1960-luvulla. Keksinnöllä oli metsätaloudelle laajat seuraukset. Koivupropsi nousi hintoihin, ja sen sai myytyä paperipuuksi. Rikkapuu koivusta tuli yhtäkkiä rahapuu. Metsähake katosi lämmityksestä, ja hakkurit romutettiin 1960-luvun lopulla.
Energiapuu ilmestyi metsäsanastoomme 1970-luvulla. Kun Lähi-idän öljysodat olivat nostaneet öljyn hinnan kolminkertaiseksi ja maailman talouteen oli syntynyt huolestuttava energiahäiriö, öljyriippuvuutta oli syytä Suomessakin vähentää.
Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikari esitti eduskunnalle 1978, että maassamme tulisi aloittaa polttoöljyä korvaavan metsähakkeen kasvatus- ja korjuututkimus. Eduskunta hyväksyi esityksen ja myönsi varat kymmenvuotiseen bioenergiahankkeeseen, PERA-projektiin (puu energian raaka-aineena).
Lupaavasti alkanut metsähakkeen tutkimus ja sen maakunnissa virinnyt käyttö lopahtivat kuitenkin 1980-luvun puolivälissä, kun öljyn hinta yllättäen vajosi. Metsähake katosi toisen kerran sekä tutkimuksesta että käytännöstä.
Tutkimus alkoi Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen (VTT) vetämänä uudelleen 1990-luvun alussa, kun öljyn hinta oli kääntynyt nousuun. Metsähakkeen tuotanto pääsi silti vauhtiin vasta 1990-luvun lopussa.
Uusioenergian lajeista Suomelle ominta, metsähaketta on kehitetty maassamme jo yli 50 vuotta. Paljosta puheesta huolimatta metsähake on ollut silti vähäisimpiä tekijöitä Suomen energiataloudessa. Vaikka metsähakkeen käyttö ylsi 2006 kaikkien aikojen ennätykseensä, se vastasi vain kahta prosenttia energian kokonaiskäytöstä. Esimerkiksi turpeen osuus oli seitsemän, kivihiilen 16 ja öljyn 27 prosenttia koko energiasta, loppukulutuksesta laskettuna.
Etenkin turvetalouteen verrattuna haketalous vaikutti pitkään näpertelyltä. Nykyaikainen turveteollisuus käynnistyi 1971. Jo seitsemässä vuodessa turpeen osuus saavutti yhden prosentin etapin. Metsähakkeelta meni samaan etappiin 47 vuotta.
Jotta metsähakkeen osuus nousisi vähintään turpeen tasolle, sen viljelyn, korjuun ja käytön tutkimus- ja kehitystyöhön on edelleen panostettava. Tätä edellyttää myös maaliskuussa hyväksytty uusi Kansallinen Metsäohjelma. Se otti tavoitteeksi metsähakkeen käytön lisäyksen jo vuoteen 2015 mennessä nykytasoltaan noin kolminkertaiseksi, 8-12 miljoonaan kuutiometriin vuodessa.
Tavoite on vaativa, mutta ilmeisen palkitseva. Suomella olisi samalla hyvät edellytykset nousta EU:ssa hake-energian teknologiajohtahjaksi.
Veli Pohjonen
Etelä-Saimaa. Artikkeli. 3.5.2008.
No comments:
Post a Comment